Samuli Syvähuoko
Samuli Syvähuoko on suomalainen videopelialan yrittäjä. Hän oli osa Future Crew -demoryhmää, jonka jäsenien kanssa hän perusti vuonna 1995 Remedy Entertainmentin. Syvähuoko toimi Remedyn ensimmäisenä toimitusjohtajana vuoteen 2000 asti. Saman vuoden lopussa hän perusti Fathammer-yrityksen, joka keskittyi kämmentietokoneille lisensoitaviin pelimoottoreihin. Vuonna 2007 hän oli mukana perustamassa Recoil Games -pelitaloa. Syvähuoko kuitenkin jätti yrityksen epäonnistuneiden peliprojektien jälkeen. Vuonna 2014 hän oli mukana perustamassa Helsinki GameWorks -pelistudiota, joka keskittyy mobiilipeleihin[1]. Hän on myös osakkaana Sisu Games Ventures -sijoitusyhtiössä[2].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Demoskenestä Remedyyn
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samuli Syvähuoko työllistyi Suomen videopelialalle monen muun tapaan demoskenestä. Hän päätyi Future Crew -demoporukan organisaattoriksi 1980–1990-lukujen vaihteessa lähestyttyään heitä BBS-purkin kautta. Hän hankki ryhmään lisää työvoimaa ja levitti demoja Yhdysvaltoihin. Assemblyn PC-koneiden demokilpailun 1993 voittaneen Second Reality -demon ansiosta Future Crew’ltä kyseltiin, koska se aloittaisi pelien tekemisen.[3][4]
Valmistuttuaan kauppaopistosta vuonna 1995 Syvähuoko mietti työsuunnitelmiaan. Demot olivat hänen intohimonsa, mutta niistä ei saanut elantoa. Lähimpänä demoja olivat pelit, joiden tekemiseen tarvittiin kuitenkin tiimi. Hän otti yhteyttä demopiireistä tuntemaansa John Kavaleffiin, ja mukaan tuli myös väkeä Future Crew’stä. Remedy Entertainment -nimen saanut yritys perustettiin vuonna 1995.[4] Työtilana toimi aluksi Syvähuokon vanhempien autotalli, eikä palkkaa ollut varaa maksaa.[5] Apogee julkaisi Remedyn ensimmäisen pelin, Death Rallyn, vuonna 1996, ja se myi yli 100 000 kappaletta.[6] Menestyksen myötä Remedy aloitti kolme uutta peliprojektia, joista pian päätettiin keskittyä vain yhteen – kolmannen persoonan ammuntapeliin nimeltä Dark Justice, joka sai myöhemmin nimen Max Payne. Yrityksen kunnianhimo kasvoi hankkeen edetessä ja toiminta ammattimaistui. Vuonna 1997 Remedy muutti oikeisiin toimitiloihin Espoon Niittykumpuun.[5][4] Syvähuoko ei osallistunut Max Paynen kehittämiseen vaan toimi yrityksen toimitusjohtajana. Yhtiön perustajien välit olivat kiristyneet, ja Syvähuokon palattua varusmiespalveluksesta kesällä 2000 hallitus erotti hänet virasta.[4]
Fathammer
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Remedyltä irtisanottu Syvähuoko perusti yhdessä Fredrik Kekäläisen kanssa lokakuussa 2000 Fathammer-nimisen yrityksen,[4] joka keskittyi kämmentietokoneille ja käsikonsoleille lisensoitaviin pelimoottoreihin. Syvähuoko uskoi, että WAP- ja Java-pelien aika olisi pian ohi ja tulevaisuus oli kehittyneemmissä, 3D-grafiikkaa pyörittävissä matkapuhelimissa. Varhaiset älypuhelimet eivät kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota. Fathammerin X-Forge-moottorilla tehdyt noin sata peliä, joista 30 oli yrityksen itsensä tekemiä, eivät käyneet hyvin kaupaksi, koska niille sopivia laitteita oli vähän. Hallitus päättikin kokeilla Java-pelin kehittämistä. 50 Centin lisenssillä tuotettu Get Rich or Die Tryin’ laitettiin operaattoreiden kautta levitykseen, ja se myi kahdessa kuukaudessa kymmenen kertaa enemmän kuin kaikki aiemmat pelit yhteensä. Hallitus halusi lisää Java-pelejä, mutta kehittäjät halusivat edelleen tehdä 3D-pelejä. Teknologiatiimi myytiin Japaniin ja Fathammer Game Studio Symbian-pelejä tehneelle Telcogamesille.[7]
Recoil Games
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fathammerin tultua myydyksi Isoon-Britanniaan ja Japaniin Samuli Syvähuoko päätti kokeilla pelialaa PC:llä. Hän keräsi Assembly-tapahtumassa kiinnostuneita henkilöitä pelitalon perustamiseen, ja samalla syntyi idea maailmanlopputeemaisesta Earth No More -toimintapelistä. Remedy-ajoilta tuttu 3D Realmsin Scott Miller oli heti halukas yhteistyöhön. Recoil Games perustettiin vuonna 2007 seitsemän kokeneen pelikehittäjän voimin. Peli alkoi muotoutua, mutta rekrytointi osoittautui hankalaksi. Pelitiimi kasvoi 60 hengen kokoiseksi, mutta kokemusta ison projektin vetämisestä ei ollut.[8] Yritykseen palkattiin osaava tuottaja, jonka johdolla demon tekeminen lähti käyntiin. Hän kuitenkin lähti pelitalosta kahden kuukauden jälkeen, koska piti onnistumista epätodennäköisenä. Alkuvuodesta 2009 valmiiksi saatu demo ei auttanut Recoil Gamesia, sillä kansainvälinen talous oli ajautunut kriisiin eivätkä julkaisijat halunneet ottaa uusia nimikkeitä tuotantoon. Projekti haudattiin ja ulkomaiset työntekijät erosivat. Jäljelle jäänyt 15 hengen tiimi kehitti kahdessa kuukaudessa uuden pelin demon, jota lähdettiin markkinoimaan Ranskan Game Connection -messuille. Painovoimalla leikittelevän Rochardin julkaisusopimus tehtiin Sony Online Entertainmentin kanssa. Julkaisuaikataulu kuitenkin venyi, ja myyntimäärät jäivät vähäiseksi. Samuli Syvähuoko lähti Recoil Gamesilta, mutta jäi silti yrityksen hallitukseen.[9]
Henkilökuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien haastattelemien pelialalla toimivien henkilöiden mukaan Syvähuokolla on paljon kontakteja ja ”erinomainen kyky polkaista käyntiin vaativia hankkeita”. Hän saa tiimin tekemään töitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, mutta toisinaan syntyy ”sählinkiä”, sillä ”hän ei ole kaikkein järjestelmällisin ihminen”.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koistinen, Olavi: Näin syntyi suomalainen peliteollisuus Kuukausiliite, Helsingin Sanomat. 9.11.2013. Sanoma. Viitattu 15.4.2015.
- Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja – Suomen pelialan kronikka 1984–2014. Saarijärvi: Fobos Kustannus, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koho, Saara: Pelistudiobuumi jatkuu: Helsinki GameWorksin taustalla konkarikaarti Talouselämä. 1.9.2014. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Samuli Syvähuoko Nordic Game. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Kuorikoski s. 37
- ↑ a b c d e f Koistinen 2013.
- ↑ a b Kuorikoski s. 41.
- ↑ Kuorikoski s. 40
- ↑ Kuorikoski 73-74
- ↑ Kuorikoski s. 100–101.
- ↑ Kuorikoski s. 139–140.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
