Sammy Angott
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Sammy Angott | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Samuel Engotti |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1915 Washington, Pennsylvania |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | - |
| Pituus | 173 cm |
| Painoluokka | kevytsarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 135 |
| Voitot | 99 |
| – tyrmäysvoitot | 23 |
| Tappiot | 28 |
| Ratkaisemattomat | 8 |
Sammy Angott, syntyjään Samuel Engotti (17. tammikuuta 1915 Washington, Pennsylvania – 22. lokakuuta 1980) oli italialaisperäinen yhdysvaltalainen nyrkkeilijä ja kevyen sarjan maailmanmestari. Hän asusti Ohion suurimmassa kaupungissa Clevelandissa.
Angottia pidettiin älyllisenä nyrkkeilijänä, joka sitoi vastustajan antaakseen iskun. Tästä hänelle tuli lempinimi "The Clutch".
Angott tunnustettiin NBA:ssa kevyen sarjan maailmanmestariksi 3. toukokuuta 1940, jolloin hän kukisti pistein Davey Dayn 15-eräisessä ottelussa. Samana vuonna Angott otteli kaksi ei-titteliottelua tulevia maailmanmestareita vastaan: hän hävisi 10-eräisen kamppailun pisteillä Fritzie Zivicille, mutta voitti ottelun Bob Montgomerya vastaan. Toukokuussa 1941 hän voitti nouevan tähden Lenny Mancinin (Ray Mancinin isä), mutta kärsi heinäkuussa tappion nuorelle Sugar Ray Robinsonille.
Joulukuussa 1941 Angott otteli kiistattomana maailmanmestarina pidettyä Lew Jenkinsiä vastaan kevytsarjan maailmanmestaruudesta ja voitti täydet 15 erää kestäneen ottelun kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuttaan vain kerran, toukokuussa 1941 Allie Stolzia vastaan tuomarien hajaäänipäätökseen hänen hyväkseen tuomitussa ottelussa. Samana vuonna hän kohtasi myös Montgomeryn, jonka voitti, sekä Robinsonin, jolle jälleen kerran kärsi tappion.
Angott oli marraskuussa ilmoittanut lopettavansa nyrkkeilyn, mutta palasi kehään vain neljä kuukautta myöhemmin ja voitti hallitsevan höyhensarjan maailmanmestarin Willie Pepin. Lokakuussa 1943 hän voitti jälleen NBA:n kevytsarjan maailmanmestaruustittelin ottelussa Slugger Whiteä vastaan. Hän kuitenkin menetti mestaruutensa heti ensimmäisessä puolustusottelussaan seuraavan vuoden maaliskuussa meksikolaiselle Juan Zuritalle.
Angott jatkoi uraansa pitkän aikaa välisarjalaisena ja pääsi maailman ranking-listoille kymmenen parhaan joukkoon, mutta ei enää päässyt iskemään maailmanmestaruustittelistä. Hän kuitenkin kävi kovatasoisia otteluita useita kevytsarjan nimiä vastaan vuosina 1944–1946, mutta kärsi lukuisia tappioita, muun muassa kahdesti Ike Williamsille, Robinsonille ja Beau Jackille, mikä oli hänen ainoa tyrmäystappoionsa. Williamsin hän sittemmin voitti kuudennen erän tyrmäyksellä syyskuussa 1945.
Angott jatkoi uraansa aina elokuuhun 1950 saakka, tosin kaukana maailman huipputasosta.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Boxrec-tiedosto
- Angott International Boxing Hall of Famessa (Arkistoitu – Internet Archive)