Sam Brown

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sam Brown vuonna 2006
Sam Brown vuonna 2006
Henkilötiedot
Koko nimi Samantha Brown
Syntynyt7. lokakuuta 1964 (ikä 60)
Stratford, Lontoo
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti laulaja, laulunopettaja
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1978 −
Tyylilajit pop, jazz, soul
Soittimet kosketinsoittimet, basso, ukulele
Yhtyeet Pink Floyd
Jools Holland's Rhythm and Blues Orchestra
Levy-yhtiöt A&M RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut

Samantha ”Sam” Brown (s. 7. lokakuuta 1964 Lontoo) on englantilainen laulaja-lauluntekijä.

Brownin ura alkoi 12-vuotiaana taustalaulajana Small Faces -yhtyeen levyllä 78 in the Shade. Myöhemmin hän lauloi taustoja Spandau Ballet’n ja Jon Lordin levyillä. Brownin tunnetuin kappale on ”Stop!”, joka julkaistiin vuonna 1988. Samanniminen albumi julkaistiin samana vuonna, ja se myi maailmanlaajuisesti yli 2,5 miljoonaa kappaletta. Suosio oli laajaa varsinkin Britanniassa ja Australiassa.[1] Myös Suomessa Stop! ylitti kultalevyrajan.[2]

Vuonna 1994 Brown teki yhteistyötä Pink Floydin kanssa levyllä The Division Bell. Lisäksi hän on esiintynyt muun muassa Deep Purplen, Gary Mooren, George Harrisonin ja Nick Caven levyillä ja konserteissa sekä Jools Hollandin yhtyeessä. Vuonna 2002 Brown lauloi George Harrisonin muistokonsertissa Royal Albert Hallissa sekä kuningatar Elisabet II:n valtakauden 50-vuotisjuhlassa Buckinghamin palatsissa.

Brown opettaa laulua Guildfordin Academy of Contemporary Musicissa.

  • Stop! (1988)
  • April Moon (1990)
  • 43 Minutes (1992)
  • Box (1997)
  • ReBoot (2000)
  • Ukulele and Voice (EP, 2005)
  • The Very Best of Sam Brown (2006)
  • Of The Moment (2007)
  • Number 8 (2023)