Salih Saidašev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salih Saidašev
Салих Сайдашев
Салих Сәйдәшев
Saidašev 1930-luvulla.
Saidašev 1930-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt3. joulukuuta 1900
Kazan, Kazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut16. joulukuuta 1954 (54 vuotta)
Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto

Salih Zamaletdinovitš Saidašev (ven. Салих Замалетдинович Сайдашев, tat. Салих Җамалетдин улы Сәйдәшев, Salix Camaletdin ulı Səydəşev; 3. joulukuuta 1900, Kazan - 16. joulukuuta 1954, Moskova) oli tataaritaustainen neuvostoliittolainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja. Häntä pidetään yhtenä tataarien taidemusiikin alullepanijoista.[1]

Elämä ja tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saidašev (Säydäşev) jäi varhain orvoksi ja kasvoi siskonsa perheessä. Tämän aviomies Šigab Ahmerov tuki pojan musiikkiharrastusta. Viisitoistavuotiaana Saidašev alkoi soittaa Saijar-teatteriryhmän orkesterissa.[1] Vuosina 1919–1921 hän palveli puna-armeijassa[2].

Vuodesta 1922 lähtien Saidašev työskenteli pianistina, orkesterinjohtajana, säveltäjänä ja Tatarstanin draamateatterin musiikkiosaston johtajana[1]. Vuosina 1934–1937 hän opiskeli Moskovan konservatoriossa[2]. Erityisen hedelmällistä oli hänen yhteistyönsä näytelmäkirjailijoiden ja teatteriohjaajien kanssa. Säveltäjänä Saidašev tunnetaan parhaiten musiikkinäytelmistä ja lauluista. Oopperaa, balettia, kuoro- ja soitinmusiikkia yhdistelevistä musiikkinäytelmistä parhaita ovat Najomštšik (”Vuokralainen”) ja Zäŋgär šäl (”Sininen šaali”). Laulumusiikin alalla Saidašev loi ajankohtaisia joukkolauluja ja lyyrisiä kappaleita. Aikanaan koko maassa tunnettiin hänen säveltämänsä ”Neuvostoarmeijan marssi”.[1]

Saidaševin musiikki on sävyltään runollista ja muodoltaan kansallista, mutta samalla innovatiivista ja vailla pyrkimystä kansatieteellisyyteen. Hänen maineensa tataarien taidemusiikin perustanlaskijana perustuu kansanperinteen sekä venäläisen ja eurooppalaisen musiikkikulttuurin luovaan yhdistämiseen.[1]

Vuonna 1939 Saidaševille myönnettiin Tataarien ASNT:n ansioituneen taiteilijan- ja vuonna 1950 kansantaiteilijan arvonimi[1].

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Habibulla Ibragimovin komedia Başmağım (”Kengät”, 1923)
  • Karim Tintšurinin komedia Qazan sölgese (”Kazanin pyyheliina”, 1923)
  • Karim Tintšurinin näytelmä Süngän yoldızlar (”Sammuneet tähdet”, 1924)
  • Mirhaidar Faizin näytelmä Ğaliyäbanu (1926)
  • Fathi Burnašin näytelmä Tahir-Zöhrä (1926)
  • Karim Tintšurinin näytelmä Zäñgär şäl (”Sininen šaali”, 1926)
  • Tazi Gizzatin näytelmä Najomštšik (”Vuokralainen”, 1928)
  • Karim Tintšurinin näytelmä Il (”Synnyinmaa”, 1929)
  • Karim Tintšurinin näytelmä Qandır buyı (”Kandr-joella”, 1932)
  • Tazi Gizzatin näytelmä Bişbüläk (1939)
  • H. Fathullinin näytelmä Küzlär (”Silmät”, 1939)
  • Tazi Gizzatin näytelmä İzge ämänät (”Pyhä tehtävä”, 1944)
  • Naki Isanbetin näytelmä Mullanur Waxitov (1948)
  • G. Nasretdninovin näytelmä Qäderle minutlar (”Kalliit hetket”, 1952)[1]

Lauluja ja soitinmusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ozın säfär (”Pitkä matka”, 1920)
  • Vals (”Valssi”, 1920)
  • Saqay marşı (”Sakain marssi”, 1927)
  • Sovyet Armiyası marşı (”Neuvostoarmeijan marssi”, 1929)
  • Alğa (”Eteenpäin”, sanat Adel Kutui, 1941)
  • Bügen bäyräm (”Tänään on juhla”, sanat Tazi Gizzat, 1945)
  • Duslıq cırı (”Ystävyyden laulu”, sanat A. Erikejev, 1949)
  • Cırlarım (”Lauluni”, sanat Musa Džalil, 1949)
  • G. Tagirovin librettoon perustuva yksinäytöksinen baletti (1949–1950)[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Kompozitory i muzykovedy Sovetskogo Tatarstana (Kazan, 1986) kitaphane.tatarstan.ru. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 24.3.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Važneišije daty iz žizni S. Saidaševa kitaphane.tatarstan.ru. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 24.3.2012. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salih_Saidašev&oldid=22526659”