Sali (romaani)
| Sali | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jarkko Tontti |
| Kansitaiteilija | Mika Perkiökangas |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | Helsinki-kirjat, Otava |
| Julkaistu | 2011 |
| Ulkoasu | sidottu |
| ISBN | 978-952-5874-69-3 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sali on Jarkko Tontin vuonna 2011 ilmestynyt romaani. Teos ilmestyi uudestaan e-kirjana vuonna 2014 Otavan kustantamana.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali. Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Salilla kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ensi alkuun näyttää.
Sali piirtää kuvan tyhjästä elämästä, joka ei täyty samaantahtiin kalenterin kanssa. Elämästä, jossa oman kropan kiinteänä pitämisestä on tullut synonyymi elämänhallinnalle. Tontti kurkistaa politiikan vinoutuneen maailman kulisseihin ja itseensä rakastuneihin pelureihin. Sali on myös kertomus siitä, kuinka Suomen historian kipupisteet voivat herätä henkiin vielä useiden sukupolvien jälkeen. Ja kuinka kaikkia ihmisiä yhdistää kaipuu rakkauteen, rakastamisen vaikeudesta huolimatta.
Sali on tarina maailmasta, jossa elämän- ja painonhallinta sekoittuvat ja ihminen on varmuudella olemassa vain nostaessaan rautaa - mutta myös tarina rakkaudesta, politiikan kulisseista ja historian pitkistä varjoista.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]“Mielet kyllä häilähtelevät, hetkin peräti lyyrisesti, ja Tontin kieli on antelias. Päähenkilöt Tontti kuitenkin rakentaa ihan viehättävästi. He eivät juuri kohtaa, paitsi satunnaisesti, tovin, ja ovat sitten taas yksin. Tämmöinen alakuloinen perusvärinä on Tontissa kauneinta. Se ei tunnu koristeelta. Sitä on Tontin lyriikassa paljon.” – Parnasso 5/2011.
“…ilahduttavan raikasta kerrontaa, jossa juoni etenee kuin leikitellen oivaltavan kielenkäytön tukemana.” - Turkulainen 15.10.2011. Vantaan Sanomat 15.10.2011.
“Pienessä sivumäärässä Tontti onnistuu luomaan suurta draamaa.” - Oulun ylioppilaslehti 9/2011.
“Nautittavimmillaan Sali on kuntoilun kuvailussa, jossa Tontti taitaa olennaisen. Lukija samalla ymmärtää ja pudistelee epäuskoisesti päätään mielipuolisina rehkiville raukoille….Aivan kuten Tontin esikoisromaanissa Luokkakokous, myös Salissa naiset vievät ja miehet vikisevät. Sympaattista.” – Käkriäinen 4/2011.
“Sujuvasti kirjoitettua proosaa.” – Lakimiesuutiset 7/2011.
“Hauska, ajatuksia herättävä teos.” – Iltalehti Ilona 21.9.2011.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sali - Otava otava.fi. Viitattu 26.5.2020.