Salawat Julajev

Salawat Julajev (baškiiriksi Салауат Юлай улы, Салауат Юлаев, ven. Салава́т Юла́ев; 16. kesäkuuta 1754 – 8. lokakuuta 1800) oli baškiirien kansallissankari ja runoilija, yksi Venäjän vuosien 1773–1775 talonpoikaissodan johtajista ja Jemeljan Pugatšovin taistelutoveri.

Salawat Julajev syntyi kunnanvanhimman perheeseen nykyisen Baškortostanin Salawatin piirin Tekejevon kylässä. Hänen isänsä Julai Aznalin oli osallistunut baškiirien kapinaan vuosina 1735–1740. Lokakuussa 1773 Salawat kutsuttiin taistelemaan hallituksen puolella Pugatšovia vastaan, mutta Sterlitamakin sotajoukon kanssa hän siirtyi Orenburgia piirittäneiden kapinallisten puolelle. Pugatšov antoi Salawatille everstin arvon. Baškiriassa hän keräsi 10 000 miehen armeijan, joka taisteli menestyksekkäästi Krasnoufimskin ja Kungurin seuduilla. Touko–kesäkuussa Salawat toimi yhdessä Pugatšovin joukkojen kanssa osoittautuen taitavaksi sotapäälliköksi. Hän jatkoi kapinaa vielä Pugatšovin vangitsemisen jälkeen, mutta marraskuussa 1774 jäi vangiksi Medjašin kylän luona. Salawat vietiin ensin Ufaan ja sitten Moskovaan, jossa hänet isänsä kanssa tuomittiin vuonna 1775 raipparangaistukseen ja ikuiseen pakkotyöhön Rogervikin (nykyisen Paldiskin) linnoitukseen.

Salawatin runot kehottavat kansaa taisteluun riistäjiä vastaan, ylistävät kotiseudun kauneutta ja romanttista rakkautta. Hänen teoksensa ovat säilyneet suullisena kansanperinteenä.

Salawat Julajevin mukaan on nimetty Salavatin kaupunki Baškortostanissa. Tasavallan kirjallisuuden ja taiteen valtionpalkinto kantaa hänen nimeään. Hän on suosittu kirjallisuuden ja kuvataiteen aihe. Hänen hahmonsa esiintyy myös Baškortostanin vaakunassa.