Yksityisetsivä

Sherlock Holmes on kirjallisuudessa yksityisetsivän henkilöitymä

Yksityisetsivä on ammattilainen, jonka yksityiset henkilöt, yritykset tai muut yhteisöt voivat palkata suorittamaan tutkimuksia puolestaan rikosten ehkäisemiseksi tai paljastamiseksi. Asemaltaan yksityisetsivä ei ole poliisi tai muu viranomainen.

Ensimmäisen yksityisetsivätoimistona pidettävän organisaation perusti vuonna 1833 Eugène-François Vidocq, myös La Sûreté Nationalen ensimmäisenä johtajana (1811) tunnettu ranskalainen entinen sotilas ja kaapparikapteeni. Pariisissa toiminut organisaatio oli nimeltään Le Bureau des renseignements universels pour le commerce et l’industrie (”Kaupan ja teollisuuden yleistietotoimisto”).

Yksityisetsivän asema eri maissa nykyään

Saksassa yksityisetsivästä käytetään nimitystä Privatdetektiv. Heillä ei ole erityisiä oikeuksia tai valtuuksia vaan he toimivat jokamiehenoikeuksilla. Ennen yrityksen perustamista kauppakamari tarkistaa etsiväksi haluavan rikosrekisteriotteen, samalla tavoin kuin tiettyjä toimialoja (Vertrauensgewerbe) koskevien säädösten nojalla.

Itävallassa käytetään etsivätoimistosta nimitystä Berufsdetektiv ja niiden työntekijöiden nimitys on Berufsdetektiv-Assistent. Toimiala on säännelty ja toiminta edellyttää erityisen tutkinnon suorittamista, laissa määrättyjen velvollisuuksien noudattamista ja erityistä luotettavuutta. Oikeudet ja velvollisuudet on esitetty kaupallista toimintaa eri toimialoilla säätelevässä Gewerbeordnung (GewO) -laissa.

Isossa-Britanniassa oikeudet myöntää yksityisetsivien ja etsivätoimistojen toimilupia annettiin Security Industry Authority -elimelle. Koska sen resursseja on leikattu, on toimivaltuuksien myöntäminen toistaiseksi keskeytetty eikä Isossa-Britanniassa ole valtiollista yksityisetsivien ja etsivätoimistojen toimiluvan myöntäjää.

Yksityisetsivä Suomessa

Yksityisetsivä Suomessa tarkoittaa henkilöä, joka ammattimaisesti tutkii, selvittää tai hankkii tietoa toimeksiantosopimukseen perustuen hänen toimialaansa kuuluvista asioista lain suomin keinoin olematta poliisi taikka muukaan viranomainen. Suomessa osa yksityisetsivistä tai yksityisetsivätoimistoista on organisoitunut Suomen yksityisetsivä- ja lakitoimistoliittoon. Yksityisetsivä on siviili, mutta vartioimistehtävää suorittaessaan hänellä on tietyin edellytyksin korotettu rikosoikeudellinen suoja sekä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaiset vartijan oikeudet ja velvollisuudet sekä oikeus kantaa voimankäyttövälineitä niissä tehtävissä, joissa vartioimisliikkeen vastaava hoitaja niiden käyttöä perustellusti edellyttää.

Yksityisetsivätoimisto (ts. vartioimisliike) on yleensä turvallisuusalan elinkeinoluvan voimin toimiva yritys tai toiminimi. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki antaa velvoitteet muun lainsäädännön lisäksi yksityisetsiväelinkeinoa harjoittavalle.

Yksityisetsivät tarjoavat palveluksiaan sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Yksityisetsivä voi suorittaa yrityksen toimeksiannosta sisäistä tarkkailua, kuten tarkkailla yrityksessä tapahtuvaa hävikkiä tai selvittää tietovuotoja tai tehdä koeostoja esiintyen asiakkaana. Yritys voi selvityttää kilpailijoiden epärehellistä toimintaa yksityisetsivätoimiston avulla lainsäädännön asettamia rajoja noudattaen.

Yksityishenkilön toimeksiannosta yksityisetsivä voi kerätä näyttöä esimerkiksi uskottomuudesta, perheväkivallasta tai asiakkaan naapurien aiheuttamista häiriöistä.

Mikäli sisäasiainministeriön myöntämässä vartioimisliikeluvassa ei ole alueellisia ehtoja tai rajoituksia eikä toimeksiannon solmimiseen taikka vartiointitehtäviin liittyviä rajoituksia, voi yksityisetsivätoimintaa harjoittava yritys suorittaa ansiotarkoituksessa myös muitakin vartioimisliikkeelle tarkoitettuja tehtäviä.

Vakuutusyhtiöt saattavat käyttää yksityisetsivätoimiston palveluksia esimerkiksi vakuutuspetoksen selvittämiseksi.

Yksityisetsivätoiminnan kaikki toimet ja tiedonhankkimiskeinot perustuvat lakiin. Esimerkiksi tilojen tarkkailu ja kuuntelu teknisesti, puhelujen kuuntelu, kotirauhan rikkominen tai näihin verrattava toiminta ei ole Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan sallittua, poikkeuksena viranomaisten pakkokeinolain mukaiset toimenpiteet jotka saattavat vaatia tuomioistuimen päätöksen ollakseen laillisesti toteutettavissa.

Suomessa toimeksiantoon perustuva rikoksenpaljastaminen on luvanvaraista. Yksityisetsivätoimistolla on oltava voimassa oleva turvallisuusalan elinkeinolupa, poliisihallituksen hyväksymä ja tehtävään asettama vastaava hoitaja, joka on suorittanut hyväksytysti ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) mukaisesti järjestettyyn turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoon sisältyvät tietyt tutkinnon osat. Nämä on määritelty vastaavan hoitajan koulutukseksi vartioimisliikkeen vastaavan hoitajan ja vartijan koulutuksesta annetun sisäasiainministeriön asetuksen (780/2002) 1§ :ssä.

Yksityisetsivät kirjallisuudessa

Yksityisetsivien toiminta on perustana omalle rikoskirjallisuuden lajityypilleen, salapoliisiromaanille, jonka nimessä näkyy yksityisetsivän vanha ja epävirallinen nimitys.

Yksityisetsivä on kirjallisesti kiehtova hahmo muodostaessaan vaihtoehdon rikoksia selvittävälle viranomaiselle, poliisille. Salapoliisiromaanissa voidaan esimerkiksi asettaa vastakkain yksityisetsivän oivalluskyky ja poliisin suuremmat, mutta jäykästi toimivat voimavarat ja toisaalta luoda jännitteitä kahden, poliisiin varauksellisesti suhtautuvan yksityishenkilön, rikollisen ja yksityisetsivän väliselle suhteelle.

Lähteet

• Arvas, Paula & Ruohonen, Voitto: Alussa oli murha : johtolankoja rikoskirjallisuuteen. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-380-1

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yksityisetsivä Wikimedia Commonsissa