Salamatkustus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäinen historian tuntema ilmasalamatkustaja Clarence Terhune (oik.) Saksan oikeusministeri Theodor von Guérardin kanssa. Terhune piiloutui lokakuussa 1928 ilmalaiva Graf Zeppelinin postisäkkien sekaan Lakehurstissa New Jerseyssä ja matkusti ilmalaivan kyydissä Saksaan.[1]

Salamatkustaja (kutsumanimenä myös jänis) on henkilö, joka matkustaa salaa jossakin kulkuvälineessä, kuten linja-autossa, junassa, laivassa tai lentokoneessa.

Salamatkustajille matkustaminen voi olla vaarallista. Koska he eivät ole laillisesti kyydissä, voivat he joskus matkata pitkiäkin aikoja ilman ruokaa tai juomaa ja joissain tapauksissa jopa ilman ilmaa (liian tiivis kontti jossa liikaa ihmisiä). On tapauksia, joissa salamatkustajat ovat yrittäneet matkustaa lentokoneiden laskutelineille varatussa tilassa ja kuolleet paleltumalla. Ihmisiä on myös kuollut kuorma-autojen kuljettamiin kontteihin, kun metallisen kontin sisäilma on kuumentunut auringonpaisteessa.

1920-luvun loppupuolella nousi salamatkustuksessa suoranainen buumi, sillä sen katsottiin olevan nopea ja helppo keino nousta kuuluisuuteen. Yhdysvaltain Ellis Islandilta karkotettiin vuosina 1927–1928 yli 500 salamatkustajana ollutta henkilöä, joista merkittävä osa oli nuoria naisia.[1]

  1. a b Shapiro, Laurie Gwen: The Stowaway Craze The New Yorker. 8.1.2018. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]