Saksan siviilihallinto valloitetuilla alueilla toisen maailmansodan aikana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksan siviilihallinto valloitetuilla alueilla toisen maailmansodan aikana muodostui useasta osasta: Saksan valtakunnanhallintoon suoraan liitetyt alueet ja valtakunnan hallintoon suoraan liitettyinä alueina kohdellut alueet, joiden muodollinen asema kuitenkin jätettiin toista maailmansotaan seuraavaksi odotettavaa rauhankongressia varten. Toisessa ryhmässä olivat siviilihallintoon pannut valloitetut alueet, joilla oli rodullisesti germaaniseksi luokiteltava väestö ja myös voittomaat, joilta suunniteltiin slaaveja karkotettavaksi, tuhottavaksi tai syntyvyyssäännösteltäväksi, jotta saksalaisille uudisasukkaille olisi elintilaa.

Saksan siviilihallintoon eivät kuuluneet Wehrmachtin sotilashallintoon kuuluvat alueet, joita oli Atlantin rannikolla ja samalla itärintamalla, jossa käytiin taisteluja. Wehrmachtin sotilashallinto ulottui jopa 300 kilometriä rintamalta selustaan päin, minkä vuoksi esimerkiksi Saksan siviilihallintoon ehti vain 2/3 Ukrainasta.

Saksan siviilihallinto tarkoitti käytännössä valloitetuilla alueilla sitä, että kenraalikuvernööriksi tai protektoriksi asetettiin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen piiripäälliköitä tai muita virkailijoita, jotka ryhtyivät kohtelemaan väestöä lähinnä kansallissosialistisen rotuideologian mukaisesti ja missä parhaimmassa asemassa olivat valloitetut germaanikansat ja heikoimmassa asemassa slaavit.

Tärkein siviilihallinnon muoto oli valtakunnanministeri Alfred Rosenbergin johtama valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriön johtamat hallintoelimet, joille siirrettiin valloitettujen alueiden hallinto sen jälkeen, kun alue oli Saksan armeijan edetessä jäänyt selustaan, jolloin Wehrmachtin sotilashallinto lakkautettiin kyseisen valloitetun alueen osalta.

Valloitettujen alueiden hallinnasta kuitenkin kilpaili osittain Heinrich Himmlerin johtama SS sekä Herman Göringin johtaman Saksan nelivuotissuunnitelman jäljiltä jääneet suunnittelutoimistot, jotka sotateollisuuden vuoksi saivat lisää merkitystä senkin jälkeen, kun vuosiksi 1936–1940 määrätty nelivuotissuunnitelma oli päättynyt.

Siviilihallinnosta huolimatta idässä myös Wehrmachtille jäi omaa hallintoa, muun muassa suuret sotavankileirit.

Saksan siviilihallinto valloitetuilla alueilla toisen maailmansodan aikana
Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriö

Ostlandin valtakunnankomissariaatti | Ukrainan valtakunnankomissariaatti