Saksan laivasto
Saksan laivasto | |
---|---|
Toiminnassa | 1956– |
Valtio | Saksa |
Puolustushaarat | merivoimat |
Rooli | puolustushaara |
Osa joukkoa | Bundeswehr |
Koko | 16 186 henkeä (2022)[1] |
Vuosipäivät | 14. kesäkuuta |
Komentajat | |
Nykyinen komentaja |
vara-amiraali Jan Christian Kaack [2] |
Saksan laivasto (saks. Deutsche Marine) on yksi kolmesta Saksan asevoimien puolustushaarasta vastaten meripuolustuksesta. Se on noin 17 300 sotilaallaan pienin puolustushaaroista. Laivaston tehtävinä ovat Saksan aluevesien ja rannikon puolustaminen sekä meriliikenteen suojaaminen. Näiden lisäksi laivasto osallistuu rauhanturvaamisoperaatioihin sekä humanitaarisiin tehtäviin. Nimitys Deutsche Marine on ollut käytössä vuodesta 1995 lähtien, sitä ennen liittotasavallan merivoimien epävirallinen nimitys oli Bundesmarine. Laivasto on tiiviisti liitetty Natoon.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan laivaston historia juontaa juurensa demokraattisesti valitun Frankfurtin parlamentin 14. kesäkuuta 1848 perustamasta keisarillisesta laivastosta Reichsflotteen, joka lakkautettiin vallankumouksen kariutuessa 2. huhtikuuta 1852.
Toisen maailmansodan päättäneessä rauhassa Saksalta kiellettiin aluksi merivoimien ylläpito. Toukokuusta 1945 aina vuoteen 1956 Saksan miinanraivaushallinto (saks. Deutscher Minenräumdienst) ja sitä seuranneet järjestelmät muodostettiin aiemman Kriegsmarinen henkilöstöstä. Hallinto muodostui osaltaan siirtymiseksi varsinaiseen laivastoon mahdollistaessaan koulutetun meriväen palkkaamisen ja edelleen kouluttamisen.
Länsi-Saksan liityttyä 1956 Natoon liittotasavallalle perustettiin jälleen laivasto, Bundesmarine. Samana vuonna perustettiin itäisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa Volkspolizei See, josta myöhemmin muodostui Volksmarine.
Saksojen yhdistyessä vuonna 1990 sulautettiin Saksan demokraattisen tasavallan asevoimat liittotasavallan asevoimiin, jolloin Bundesmarineen liitettiin entisen Itä-Saksan merivoimien Volksmarinen osat. Vuodesta 1995 lähtien yhdistyneiden merivoimien kansainvälisenä nimenä on ollut Saksan laivasto (saks. Deutsche Marine), vaikka virallinen nimi on ollut jo vuodesta 1956 alkaen Marine ilman lisämääreitä.
Saksan alueella on toiminut useita muitakin laivastoja, mutta niiden ei katsota vaikuttaneen suoraan laivaston perinteisiin. Vuosina 1701–1867 Preußische Marineen eli Preussin kuninkaalliseen laivastoon, josta myöhemmin kehittyi Norddeutsche Bundesmarine (1866–1871) ja Saksan keisarikunnan laivasto (saks. Kaiserliche Marine) (1872–1918). Ensimmäisen maailmansodan päättäneessä Versailles’n rauhansopimuksessa asetettiin laivastolle tiukat rajat. Vuodesta 1919 vuoteen 1921 laivasto kantoi nimitystä Vorläufige Reichsmarine eli tilapäinen valtakunnanlaivasto, kunnes muuttui Reichsmarineksi. Vuodesta 1935 vuoteen 1945 laivastoa nimitettiin Kriegsmarineksi.
Nykyinen laivasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliinin muurin sortuminen ja rajalle luodun tuhannen kilometrin miinakentän purkaminen marraskuussa 1989 ja Saksojen yhdistyminen 3. lokakuuta 1990, joka samalla yhdisti Saksan demokraattisen tasavallan ja Saksan liittotasavallan laivastot yhdeksi Saksan laivastoksi. Yhdistymisen aikana ja sen jälkeen piti asevoimissa palvelevan henkilöstön määrä laskea vuoteen 1994 mennessä 370 000 henkeen. Tähän liittyen kaikki Volksmarinen yksiköt lakkautettiin vuorokautta yhdistymisen jälkeen ja ainoastaan muutama alus otettiin seuraavana päivänä uudelleen palvelukseen yhdistyneessä laivastossa. Palveluksesta poistetut joko myytiin tai romutettiin vuoden 1991 loppuun mennessä. Vuoden 1995 alkuun mennessä Bundeswehrin vahvuus oli laskenut noin 320 000 henkeen.[3]
Volksmarinen siirtyneistä aluksien kohtaloita[4]:
- Kaksi Koni-luokan fregattia jäivät 1991 ankkuriin.
- Sassnitz siirrettiin rajavartiostolle nimellä Neustrelitz.
- Tarantul-luokan ohjuskorvetti Hiddensee luovutettiin Yhdysvalloille.
- Parchim-luokan korvetit myytiin Indonesiaan.
- Kondor-luokan miinanraivaajista kolme myytiin Uruguayhyn ja kaksi Indonesiaan.
Kalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivastossa on käytössä noin 50 alusta. Rhön-luokka korvataan 707-luokalla vuodesta 2025 alkaen.[5] Rakenteilla on kolme 424-luokan tiedustelualusta (Oste-luokan korvaava alus)[6] ja neljä (+ kaksi vaihtoehtoa) F126-fregattia (Brandenburg-luokan korvaava alus).[7]
Merivoimien lentäjillä on käytössään yhteensä noin 40 lentokonetta ja helikopteria. Orion korvataan P-8A Poseidon vuoden 2024 lopussa/vuoden 2025 alussa. SeaLynx korvataan 31:llä NH90 Sea Tiger vuodesta 2025 alkaen.
Laivat ja veneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 6 sukellusvenettä
- 11 fregattia
- 5 korvetteja
- Braunschweig-luokka (K130) (tilattu 5 lisää)[12][13]
- 12 miinantorjunta-alusta
- 10 Frankenthal-luokka (332)[14]
- 2 Ensdorf-luokka (352)[15][16] (Varaus, koulutus ja mainonta)
- 18 apualusta
- 3 Berlin-luokan erikoisjoukkojen huoltoalusta (702)[17]
- 2 polttoainekuljetusalusta Rhön-luokka (704)[18]
- 6 Elbe-luokan lastialusta (404)[19]
- 3 Oste-luokan laivaston huoltovenettä (423)[20]
- 2 pelastushinaja Rügen[21] Borkum[22]
- 1 tutkimusalus Planet (751)[23]
- 1 purjehduskoulutusalus Gorch Fock[24]
Ilma-alus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 4 lentokonetta
- 2 P-3C Orion -meripartiolentokonetta.[25]
- 2 Dornier Do 228 LM öljyntorjuntakoneeseen.[26]
- 40 helikopteria
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivaston komentajana on merivoimien tarkastaja (saks. Inspekteur der Marine), jonka tukena on Rostockiin sijoitettu esikunta (saks. Marinenkommando). Kielissä olevaan merivoimien 1. lippueeseen kuuluvat 3. miinantorjuntalaivue ja tukilaivue sekä Eckenfördessä olevat 1. sukellusvenelaivue, meripataljoona ja erikoisjoukkoyksikkö ja Warnemünden 1. korvettilaivue. Merivoimien 2. lippueeseen Wilhelmshavenissa kuuluvat 2. ja 4. fregattilaivue sekä huoltolaivue. Meri-ilmavoimat muodostuu 3. ja 5. merilennostosta, jotka ovat Nordholzin lentotukikohdassa. Näiden lisäksi on vielä merivoimien huolto-osasto Wilhelmshavenissa, merisotakoulu Flensburgissa, merivoimien aliupseerikoulu Plönissä, merivoimien tekninen koulu Parowissa ja merivoimien operatiivinen koulu Bremerhavenissa sekä pelastuskeskus Neustadtissa, merilääkintäkeskus Kielissä ja erilaisia agentuureja.[30]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- Stockfisch, Dieter: Fleet Review: The German Navy - The fleet is growing. Seaforth World Naval Review 2020, 2019, s. 79-91. Barnsley, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-5267-6062-3 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aktuelle Personalzahlen der Bundeswehr bundeswehr.de. Viitattu 16.4.2022.
- ↑ Jan Christian Kaack ist neuer Inspekteur der Marine 11.3.2022. bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Gardiner 1995, s. 142
- ↑ Gardiner 1995, s. 141
- ↑ Neue Tankschiffe für die Marine: Baubeginn in Rostock www.bundeswehr.de. 9.8.2023. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Startschuss zum Bau von drei neuen Flottendienstbooten - bundeswehr-journal bundeswehr-journal.de. 11.7.2023. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Bau der ersten Fregatte F126 in Wolgast hat begonnen www.bundeswehr.de. 7.12.2023. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ U-Boot-Klasse 212 A www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Brandenburg-Klasse F123 www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Fregatten der Sachsen-Klasse www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Baden-Württemberg-Klasse F125 www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Braunschweig-Klasse K130 www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ ES&T Redaktion: Korvetten K 130: Zweite Einheit des zweiten Loses getauft esut.de. 4.5.2023. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Frankenthal-Klasse MJ332B/C/CL www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ MarineForum: „Pegnitz“ kehrte am Sonntag aus der Ägäis zurück marineforum. 4.11.2024. Viitattu 5.11.2024. (saksa)
- ↑ Fregattenkapitän Inka von Puttkamer kommandiert als erste Frau einen Kampfverband der Deutschen Marine. bundeswehr-journal.de. 21.3.2024. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Einsatzgruppenversorger der Berlin-Klasse www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Betriebsstofftransporter der Rhön-Klasse www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Tender Typ 404 www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Flottendienstboote www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Neuer Hochseeschlepper „Rügen“ kommt in Rekordzeit zur Truppe www.bundeswehr.de. 23.8.2023. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ MarineForum: Hochseeschlepper "Made in China" für die Deutsche Marine marineforum. 21.6.2024. Viitattu 28.10.2024. (saksa)
- ↑ Das Forschungsschiff „Planet“ www.bundeswehr.de. 31.8.2022. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Segelschulschiff „Gorch Fock“ www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Patrick Zwerger: U-Boot-Jäger mit Verspätung: Das wird die erste Boeing P-8A Poseidon für Deutschland www.flugrevue.de. 5.4.2024. Viitattu 28.10.2024. (saksa)
- ↑ Der Ölaufklärer DO 228 LM www.bundeswehr.de. Viitattu 19.2.2024. (saksa)
- ↑ Bordhubschrauber Sea Lynx Mk88A www.bundeswehr.de. Viitattu 28.10.2024. (saksa)
- ↑ Serienauslieferung des Sea Lion abgeschlossen www.bundeswehr.de. 1.2.2023. Viitattu 28.10.2024. (saksa)
- ↑ Marineflieger: Abschied vom Sea King www.bundeswehr.de. 29.8.2024. Viitattu 28.10.2024. (saksa)
- ↑ Stockfisch 2019 s. 87
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan laivasto Wikimedia Commonsissa