Saksan 8. vuoristodivisioona
| 8. vuoristodivisioona | |
|---|---|
 Divisioonan hihatunnus |
|
| Toiminnassa | 27. helmikuuta - huhtikuu 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Rooli | vuoristojoukot |
| Osa joukkoa | Heer (Wehrmacht) |
| Koko | divisioona |
| Sodat ja taistelut | toinen maailmansota |
Saksan 8. vuoristodivisioona (saks. 8.Gebirgs-Division) oli Saksan maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.
Ensimmäinen divisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioona perustaminen aloitettiin maaliskuussa 1944 Lapissa, jolloin sen runkona oli Vuoristojääkärirykmentti 139. Divisioona nimettiin pian uudelleen komentajansa eversti Mathias Kräutlerin mukaan ryhmä Kräutleriksi ja edelleen erillisdivisioona 140:ksi 7. syyskuuta, jolloin siihen kuuluivat erillisdivisioonan esikunta, vuoristojääkärirykmentti 139, jääkäripataljoona 3, tykistörykmentti 139 sekä pioneeri ja viestikomppaniat. Divisioona vetäytyi muun armeijan mukana Norjaan, jossa se antautui sodan lopulla briteille.[1]
Toinen divisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen yhtymän historia alkaa Münchenistä VII täydennysalueesta (saks. Kommandeur der Ersatztruppen VII), joka asetettiin liikekannalle 26. elokuuta 1939. Siitä muodostettiin 9. marraskuuta Divisioona Nr 157 ja se nimettiin 12. joulukuuta 1942 edelleen 157. täydennysdivisioonaksi. Seuraavana keväänä divisioonaan kuuluivat täydennysrykmentit 7 ja 157, vuoristotäydennysrykmentti 1, tykistötäydennysrykmentti 7, täydennystulenjohtopatteristo 7, täydennyspanssarintorjuntapataljoona 7, täydennyspioneeripataljoona 7, täydennysmoottoripataljoonat 7 ja 27, täydennyskuljettajapataljoonat 7 ja 27 sekä täydennysrakentajapataljoona 7.[1]
Divisioonasta muodostettiin 1. lokakuuta 1942 157. reservidivisioonaksi, jolloin siihen kuului reservikrenatöörirykmentit 7 ja 157, reservivuoristorykmentti 1, reservitykistörykmentti 7 ja reservipioneeripataljoona 7. Se oli sijoitettu Besanconiin Ranskaan varuskuntajoukoksi. Sen vahvuus oli 1. syyskuuta 1943 lähes 12000 sotilasta. Italian antauduttua divisioona siirrettiin Grenobleen, jossa se nimettiin 1. syyskuuta 1944 157. vuoristodivisioonaksi ja edelleen helmikuussa 1945 8. vuoristodivisioonaksi. Divisioona täydennettiin Mittenwaldissa Baijerissa, jonka jälkeen se siirrettiin Westfaleniin ja edelleen Ranskaan Besanconiin. Divisioona lähetettiin Italian antauduttua Grenobleen lähelle Italian rajaa, jolloin se liitettiin osasto von Zangeniin (myöhemmin Ligurian armeija) taistelemaan Pohjois-Italian partisaaneja vastaan.[2]
Divisioona ei koskaan saavuttanut määrävahvuutta. Se nimettiin 1. syyskuuta 1944 157. reservivuoristodivisioonaksi ja edelleen helmikuussa 1945 8. vuoristodivisioonaksi, jolloin se samalla siirrettiin ensimmäistä kertaa etulinjaan taistelemaan Rovereto-Trenton alueen Yhdysvaltain joukkoja vastaan. Divisioona osallistui Po-joen laakson taisteluihin Italian toisen maailmansodan viimeisiin sotatoimiin. Divisioonan vahvuus oli noin 3000 miestä, mutta se oli kuitenkin Saksan 10. armeijan suurin yhtymä. Divisioona antautui huhtikuun lopulla Yhdysvaltain joukoille.[3]
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajana oli kenraaliluutnantti Paul Schricker syyskuusta 1944 aina antautumiseen saakka.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitcham, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume Two: 291st-999th Infantry Divisions, Named Infantry Divisions, and Special Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3437-0 (englanniksi)