Sakoska

Sakoska (ven. Загвоздка, Zagvozdka) oli inkeriläinen kylä, joka kuului Kolppanan luterilaisen seurakuntaan. Nykyään kylän alue kuuluu Hatsinan kaupunkiin.

Kylä on merkitty Ruotsin 1600-luvun kartalla ("Sagoski"), järven rannalla. Järvi oli todennäköisesti kuivunut ajan myötä.

Kylä jakautui kahteen osaan: Ylä-Sakoskaan ja Ala-Sakoskaan. Talot sijaitsivat lähekkäin, kahden puolen raittia. Kylän keskinen osa, Vanhakylä, käsitti 1900-luvun alussa 13 taloa. Lisäksi kylään kuului kaksi erillistä taloryhmää: Hirvonmäki, jossa oli 6-7 taloa, sekä Patamäki, joka oli viiden talon ryhmä, kylän pää, ns. "otsa".

Vuonna 1849 Ylä-Sakoskassa asui 155 ihmistä (74 miestä ja 81 naista), kaikki inkeriläisiä (savakoita), ja Ala-Sakoskassa - 145 ihmistä (76 misestä ja 69 naista), niistä äyrämöisiä - 69 ja savakoita - 76.

Kylä sijaitsi lähellä Hatsinan kaupunkia, kaakkoisuunnassa. Maanviljeily ja karjanhoito eivät antaneet riittävästi tulonlähteitä. Sivutuloja sai hevosajosta Hatsinassa. Kylän suvut oli Levoska, Manninen, Vilppo ja Tynni. Poliitikko, toimittaja ja kirjailija Kaapre Tynni, sekä hänen tyttärensä, runoilija, akateemikko Aale Tynni oli syntyneet Sakoskassa. Kylässä toimi suomenkielinen koulu, jonka opettajana oli Pekka Inki. Hän myös johti Sakoskan naiskuoroa, joka esiintyi laulujuhlissa.

Vuonna 1926 Ylä-Sakoskassa oli 38 taloa ja 178 asukasta, niistä 113 henkilöä (25 taloa) - inkeriläisiä, ja Ala-Sakoskassa 47 taloa ja 220 ihmistä (inkeriläisiä 158).

Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuosina 1943-1944 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.

Lähteet

Tynni, Aale: Inkeri, Inkerini. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16694-4