Saipanin taistelu

Saipanin taistelu
	Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
	Merijalkaväen ensimmäinen aalto rannalla 15. kesäkuuta 1944
Päivämäärä:	15. kesäkuuta – 8. heinäkuuta 1944
Paikka:	Saipanin saari, Mariaanit, Tyynimeri
Lopputulos:	Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Yhdysvallat	Japani
Komentajat
Richmond K. Turner,; Holland Smith	Yoshitsugu Saitō (kaatui),; Chuichi Nagumo (kaatui),; Takeo Takagi (kaatui); Matsuji Ijuin (kaatui)
Vahvuudet
71 000	31 000
Tappiot
3 426 kuollutta,; 10 364 haavoittunutta	24 000 kuollutta,; noin 5 000 itsemurhan tehnyttä,; 921 vangittua
	22 000 kuollutta siviiliä, joista suurin osa teki itsemurhan

Saipanin taistelu alkoi 15. kesäkuuta 1944 Yhdysvaltain merijalkaväen maihinnousuna Japanin puolustamalle Saipanin saarelle.^[1] Yli kolme viikkoa kestäneessä taistelussa kenraaliluutnantti Holland Smithin komentamat 2. ja 4. merijalkaväen divisioonat ja 27. jalkaväkidivisioona löivät Yoshitsugu Saitōn komentaman keisarillisen armeijan 43. divisioonan.

Taustoja

Runsasta vuotta aiemmin japanilaiset määrittelivät Saipanin osaksi puolustusvyöhykettä, joka suunniteltiin suojaamaan Japanin kotisaaria hyökkäykseltä. Japanin armeijan johto antoi saarella oleville joukoilleen käskyn puolustautua viimeiseen mieheen. Kun yhdysvaltalaisten Tyynenmeren sotaretki – nk. Island Hopping Campaign – eteni Saipanille saakka, japanilaisten odotukset saaren puolustuksen suhteen olivat korkealla. Myös yhdysvaltalaiset pitivät Saipanin puolustuksen tasoa esimerkkinä siitä, millaisia resursseja sota vaatisi Japanin kotisaaria lähestyttäessä. Heille Saipan edusti mahdollisuutta pommittaa Japanin kotisaaria pitkän matkan pommikoneilla Saipanilta käsin.

Taistelu

Yhdysvaltain laivasto aloitti Saipanin pommituksen kahta päivää ennen hyökkäystä.^[1] Kesäkuun 15. päivän aamuna kello 7.00^[1] ensimmäiset hyökkäysveneet irtosivat emäaluksista. Japanilaiset avasivat tulen välittömästi, kun ensimmäiset veneet saapuivat näkyviin. Iltaan mennessä kaksi tuhatta merijalkaväen sotilasta oli kaatunut tai haavoittunut, mutta noin kymmenen kilometriä leveä ja kilometrin syvä sillanpääasema oli saavutettu ja 20 000 yhdysvaltalaista sotilasta oli rantautunut. Seuraavina päivinä amerikkalaiset etenivät syvemmälle saareen, tuhoten pala palalta sitkeitä vastarintapesäkkeitä.

Taistelut heikkenivät 20. kesäkuuta ja jäljellä olevia japanilaisia savustettiin maakuopista, luolista ja piilobunkkereista liekinheittimiä ja kasapanoksia käyttäen. Kaksi päivää myöhemmin saari julistettiin varmistetuksi. Kuitenkin saarella piileskelleet kenraaliluutnantti Saitōn johtamat 3 000 japanilaista suorittivat sodan suurimman itsemurhahyökkäyksen 7. heinäkuuta yön laskeuduttua. Yhdysvaltalaiset joutuivat vetäytymään hetkeksi, mutta saivat torjuttua hyökkäyksen aamunkoittoon mennessä. Viimeisistä japanilaisista suurin osa teki itsemurhan hyppäämällä saaren korkeilta kallioilta. Taistelun aikana kuoli myös 22 000 saipanilaista siviiliä, joista osa Yhdysvaltain laivaston pommituksiin ja japanilaisten tappamana osana antautumiskieltoa. Moni teki japanilaisten sotilaiden tavoin itsemurhan, usein heittäytymällä mereen korkealta rantakalliolta.^[1]

Japanilaisten ylin komentaja vara-amiraali Chūichi Nagumo ampui itseään päähän taistelun loppuvaiheessa.

Japanilaisille tappio Saipanilla merkitsi varmuutta siitä, että sota tullaan häviämään. Yhdysvaltalaisille sitkeä ja uhreja vaatinut puolustus merkitsi atomipommin käytön todennäköisyyden kasvamista.