Saharanvarpuskiuru
| Saharanvarpuskiuru | |
|---|---|
 Saharanvarpuskiuru (Mauritania) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Varpuskiurut Eremopterix |
| Laji: | nigriceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremopterix nigriceps |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Saharanvarpuskiuru (Eremopterix nigriceps) on eteläinen kiurulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on vain 10–12,5 cm ja siipien kärkiväli 20–22 cm. Läntisen palearktisen alueen pienin kiuru, vain vihervarpusen kokoinen. Kesäpukuinen koiras on omalaatuisen värinen: vatsapuoli on musta, selkäpuoli harmaanruskea ja pää mustan ja valkoisen kirjava. Naaras ja nuori lintu ovat alapuolelta vaaleita ja päältä harmaanruskeita, ja siiven keskimmäisistä peitinhöyhenistä muodostuu siivelle tumma juova. Nokka on vaalea, voimakas ja kartiomainen.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saharanvarpuskiuru on levittäytynyt Afrikkaan Saharan eteläreunaan ja Sahelin alueelle sekä Arabian niemimaalle ja Afganistanin ja Pakistanin alueelle. Nimialalaji nigriceps elää Kap Verden saarilla, albifrons manner-Afrikassa ja melanauchen Punaisenmeren rannikoilla ja siitä itään.[3] Lajin maailman populaation koko on noin 10 miljoonaa yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen. Laji on paikkalintu tai lyhyen matkan muuttaja, eikä sitä ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saharanvarpuskiurut elävät karuilla hiekkamailla, usein suolapitoisilla ja kivisillä tai kallioisilla seuduilla, missä kasvaa vaatimatonta pensaikkoa tai heinikkoa. Pesimäajan ulkopuoella ne elävät tavallisesti pikku parvissa, mutta parvessa voi joskus olla tuhansia lintuja.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa mättään tai ruohotupsun suojassa. Munia on 2 tai joskus 3, joita pääasiassa naaras hautoo 11–12 päivää. Poikaset jättävät pesän lentokyvyttöminä 8 päivän ikäisinä. Kumpikin emo huolehtii omasta poikasesta, joka oppii lentämään noin 12–14 päivää vanhana. Lajilla on tavallisesti vain yksi pesye kesässä.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syö siemeniä, hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Eremopterix nigriceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Birguides (kuvia)
- ITIS: Eremopterix nigriceps (englanniksi)