Värisaflori
| Värisaflori | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Saflorit Carthamus |
| Laji: | tinctorius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Värisaflori eli saflori (Carthamus tinctorius) on yksivuotinen ruohovartinen mykerökukkainen kasvi, jonka kukista saadaan oranssia väriainetta ja siemenistä öljyä. Värisaflorin värjäysainetta on kutsuttu nimellä kartamiini (C43H42O22, CAS 36338-96-2) eli espanjanpuna. Kasvista käytetään myös nimeä väriohdake.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Värisaflori jää yleensä alle metrin korkuiseksi, mutta Lähi-idässä on kaksimetrisiksi kasvavia lajikkeita.[3] Kasvin lehdet sijaitsevat kierteisesti kiiltävässä karvattomassa varressa.[4] Lehdet ovat lyhytruotisia tai ruodittomia ja sepiviä, ja niiden jäykkä lapa on muodoltaan puikea, ehyt sekä piikkilaitainen.[4][5] Värisaflorin kukkamykeröt, jotka ovat yksittäin varren ja sen haarojen latvassa, ovat kooltaan enimmillään 3 x 4 senttimetriä. Kukkien teriö on aluksi punakeltainen ja muuttuu sitten oranssinpunaiseksi. Värisaflorin hedelmät ovat hieman päärynänmuotoisia, nelisärmäisiä, valkoisia, kiiltäviä pähkylöitä, jotka ovat 6–8 mm pitkiä.[4]
Laji muistuttaa kasvutavaltaan ja kukiltaan ohdakkeita.[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Värisaflori on kotoisin Etelä-Aasiasta, mutta sitä on viljelty Kiinassa, Intiassa, Persiassa ja Egyptissä esihistoriallisesta ajasta alkaen. Keskiajalla se levisi Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan, ja espanjalaiset veivät sen Amerikkaan.[6] Ruotsissa sitä tavataan villiintyneenä.[7]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saflorinsiemenöljyssä on vähemmän tyydytettyjä rasvahappoja kuin muissa kasvirasvoissa.[6] Siemenissä on usein 30–45 % rasvaa ja 34 % proteiinia. Kun siemenistä on puristettu öljy, puristusjätteet voidaan vielä käyttää karjan rehuksi.[3] Safloria on aiemmin käytetty väriaineena. Sitä käytetään myös kansanlääkinnässä rohdoksena.[6]
Safloria kasvatetaan myös kuivakukiksi. Sen kuivatut kukinnot muistuttavat sahramia, ja safloria on myyty virheellisesti sahramin nimellä,[7] Intiassa ja Afganistanissa sitä käytetään riisin värjäämiseen[3], kuten kurkumaakin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Carthamus tinctorius (englanniksi)
- ↑ Kartamiini Coloria
- ↑ a b c Helianthus (Arkistoitu – Internet Archive) Economic botany, UCLA
- ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- ↑ Puutarha.net: Saflori (Carthamus tinctorius)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Carthamus tinctorius L. Source: James A. Duke. 1983. Handbook of Energy Crops. unpublished.
- ↑ a b Den virtuella floran: Safflor (Carthamus tinctorius) (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas: Värisaflori (Carthamus tinctorius) Suomessa.
- Carthamus Coloria
- Safflower (Carthamus tinctorius L.) (Arkistoitu – Internet Archive) Gernot Katzer's Spice Page (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Carthamus tinctorius (englanniksi)
- Flora of China: Carthamus tinctorius (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Carthamus tinctorius (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)