Sable Island

Sable Island

Sable Island kuvattuna Nasan avaruussukkulata vuonna 1994.

Sijainti	Nova Scotia  Kanada
Korkein kohta	26 m
Suojelualueet	Sable Island Migratory Bird Sanctuary (d) (käännä suomeksi), Sable Island National Park Reserve (en) (käännä suomeksi)

Sable Island (ransk. Île de Sable) on saari Kanadan Nova Scotian rannukolla Atlantin valtamerellä. Saari sijaitsee noin 290 kilometriä Halifaxin kaupungista koilliseen. Pituutta saarella on noin 25 km ja leveyttä 1,6 km. Sen pinnanmuodostelmat koostuvat hiekkadyyniharjanteista. Saarella on sääasema ja se tunnetaaan esimerkiksi villihevosistaan.

Maantiede

Saari ilmakuvassa.

Sable Island sijaitsee Kanadan Nova Scotiassa noin 290 kilometriä Halifaxin kaupungista koilliseen. Saari on ainoa merenpinnan yläpuolelle kohoava osa Pohjois-Amerikan itäosan mannerjalustan ulko-osaa. Puolikuun muotoisella saarella on pituutta 35 km ja leveyttä 1,6 km. Se kapenee kärjissään lännessä ja idässä. Kärjistään saari myös jatkuu merenpinnan alaisena särkkänä. Saarella on kaksi vierekkäisestä hiekkadyyniharjannetta. Pohjoinen on näistä kahdesta paksumpi ja korkeimmillaan 26 metriä merenpinnasta. Eteläisen korkeus on 12 metriä. Saari on muodostunut mannerjäätikön sulaessa ja meren peittäessä mannerjalustaa. Etelästä saapuvat myrskyt ovat ajaneet hiekkaa meren pohjalta saaren etelärannikolle. Merivirrat ksiirtävät hiekkaa kogti koillista, jota kohti saari kasvaa hitaasti. Tuulet ovat muovanneet saaren hiekkadyyniharjanteet, joita rikkovat paikoittain talvimyrskyjen tuulet luoteesta. Saarella sijaitseva Lake Wallacen järvi on pituudeltaan 5,5 kilometriä ja se on jäänne saaren länsiosassa aikanaan sijainneesta suuremmasta härvestä.

Saarella vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Vaihtelut lämpötilassa ja sateissa ovat vuoden mittaan suhteellisen pieniä. Sateet ja voimakkaat tuulet ovat yleisiä. Vuoden keskilämpötila on 7,8°C. Kesän päivälämpötilat ovat 18–21°C. Talvisin päivän keskilänpötilat painuvat pakkasen puolelle vain helmikuussa. Talvilämpötila laskee verrattain vähän Golf-virtauksen takia. Vuoden keskimääräinen sadanta on 1 511 mm. Sateita tulee tasaisesti ympäri vuotta. Saari tunnetaan ssumustaan. Sumua on keskimäärin vähintään tunnin ajan 127 päivänä vuodesta. Toukokuun ja heinäkuun välisenä aikana sumua voi olla yhtäjaksoisesti jopa viikon ajan. Tuulen keskimääräinen nopeus on 25 km tunnissa. Tuuli on tyypillisesti navakkaampaa talvisin. Kesäisin saarelle saapuu trooppisia myrskyjä etelästä ja talvisin arktisia myrskyjä pohjoisesta.

Luonto

Villihevosia.

Nummi- ja ruohikkomaata käsittävä kasvillisuus kattaa noin puolet saaren pinta-alasta. Nummia on saaren keskiosissa ja ruohkkoa muissa osissa. Tyypillisiä kasveja ovat esimerkiksi Ammophila breviligulata, Lathyrus japonicus, Empetrum nigrum, Myrica, Juniperus, Rosa, Vaccinium macrocarpon ja Solidago sempervirens. Saarella on myös monia tulokaslajeja, joista monet ovat peräisin metsittämisyrityksistä 1900-luvun alulla. Kasvillisuudella on merkitystä saaren hiekan sitomisessa aloilleen ja esimerkiksi lintujen pesimäpaikkoina.

Saarella on havaittu yli 350 eri lintulajia. Se on tärkeä pysähdyspaikka monille muuttolinnuille. Keväisin ja kesäisin saarella pesii 16 lintulajia. Kenttäsirkkusenalalaji P. s. princeps pesii vain Sable Islandissa. Saarella on myös huomattava määrä ruusutiiroja. Selkärangattomista saarella tavataan vähintään kuutta lajia. Saaren makeavetisissä lammissa tavataan kalalajeja, kuten siniraitakilli, nelipiikki ja amerikanankerias. Nisäkkäistä saari on hallien suurin tunnettu lisääntymispaikka. Aikanaan saarella oli myös lisääntyvä mursukanta, joka hävisi metsästyksen seurauksena 1800-luvun loppuun mennessä. Satunnaisesti saarella vierailevia hyljelajeja ovat esimerkiksi norppa, grönlanninhylje ja kuplahylje.

Villien eläinlajien lisäksi saarelle on sen historian aikana tuotu kotieläimiä, kuten nautoja, vuohia ja jäniksiä. Nykyisin saarella on vain hevosia. Saaren villihevoset ovat perua sinne 1700-luvulla tuoduista hevosista. Nykyisin niiden kannan koko on noin 450 yksilöä.

Historia

Saarelle laskeutunut lentokone.

Sable Islandissa ei ole ollut historiallisesti vakituista asutusta. Sen sijaan saarella on asunut väliaikaisesti esimerkiksi haaksirikkoutuneita merimiehiä, vankeja ja merirosvoja. Tiettävästi ensimmäisenä saarella kävivät portugalilaiset tutkimusmatkailijat 1500-luvun alulla. Saari esiintyy nimellä Isola della rena Jacopo Gastaldin ensimmäisessä Uuden-Ranskan kartassa vuoden 1550 paikkeilta. Saarta yritettiin asuttaa useampia kertoja. Troilus de Mesqouez laski vuonna 1598 saarelle 40 vankia sen asuttamiseksi. Heistä vain 12 selviytyi ennen heidän pelastamistaan vuonna 1603. Saari on tullut tunnetuksi haaksirikoista ja sen lähialueella on yli 350 hylkyä. Ensimmäinen tunnettu haaksirikko saarella oli yksi tutkimusmatkailija Humphrey Gilbertin laivoista vuonna 1583. Jatkuvat haaksirikot saivat Nova Scotian hallinnon perustamaan saarelle pelastusasemia, joista ensimmäinen valmistui vuonna 1801. Vuonna 1895 saarella oli yksi suuri ja neljä pienempää pelastusasemaa. Mahdollisille haaksirikkoutuneille rakennettiin myös suojia ympäri saarta. Hädänalaisten havaitsemiseksi pelastusasemilta tehtiin säännöllisiä partioita. Pelastushenkilökunta asui perheineen saarella joitakin vuosia kerrallaan. Navihointivälineistön kehittyessä haaksirikoista tuli vähitellen harvinaisempia. Pelastusasemat suljettiin vuonna 1959. Saarelle rakennettiin majakoita vuonna 1873. Majakat on automatisoitu 1960-luvulla.

1890-luvun alussa saarelle perustettiin sääasema, joka on vuosien saatossa laajentunut ja jota nykyisin kutsutaan nimellä "Main Station". Sitä käytti alkujaan pääasiallisesti Kanadan ilmatieteellinen palvelu, mutta se toimii nykyisin saaren hallinnollisena keskuksena. Asema on miehitetty vuoden ympäri ja henkilökuntaa on tavallisesti enintään kuusi. Ajoittain saarelle saapuu aseman henkilökunnan lisäksi tutkijaryhmiä, jotka viettävät tyypillisesti aikaa saarella parista viikosta muutamaan kuukauteen.

Vuonna 2010 Kanadan liittovaltio ja Nova Scotian hallinto alkoivat vamistella liittovaltion tasolla suojellun alueen perustamista Sable Islandissa. Tarkoituksena oli luoda joko kansallispuisto tai luonnonsuojelualue. Vuonna 2011 liittovaltio ja Nova Svotia sopivat alueen varaamisesta kansallispuistoksi ja vuonna 2013 muodostettiin "Sable Island National Park Reserve". Sable Islandista tuli näin Kanadan 43. kansallispuisto. Termiä "National Park Reserve" on Kanadassa käytetty kansallispuistoksi varatusta aluuesta, jonka maihin liittyy kuitenkin alkuperäiskansojen vaateita. Tämä pätee Sable Islandiin, koska Nova Svotian mikmaqeilla on vaateita käytännössä koko Nova Scotian alueeseen. Alueen toiminnasta vastaa Parks Canada, joka hallitsee nykyisin myös vanhaa sääasemaa, jonka säätieteellinen toiminta päättyi elokuussa 2019.

Saarella tehtiin öljy- ja kaasuporauksia 1970-luvun puolivälillä, mutta myöhemmin niitä on tehty vain merellä. Mereltä saaren lähellä on löytynyt 6 maakaasukenttää. Niiden hyödyntäminen alkoi vuonna 1999 merenalaisilla kaasuputkilla Nova Scotiaan ja New Brunswickiin. Kaasua kulutetaan Kanadassa ja sitä viedään myös Yhdysvaltoihin.

Saarelle on meri- ja lentoliikennettä. Saarella ei ole varsinaista kiitotietä, vaan lentokoneet laskeutuvat sen rannalle. Saarelle kuljetaan myös helikoptereilla.