Sabine Busch
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Sabine Busch 28.6.1986 | |||
Maa: Itä-Saksa | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Soul 1988 | 4×400 metriä | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Helsinki 1983 | 4×400 metriä | |
Kultaa | Rooma 1987 | 400 metrin aidat | |
Kultaa | Rooma 1987 | 4×400 metriä | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Ateena 1982 | 4×400 metriä | |
Kultaa | Stuttgart 1986 | 4×400 metriä | |
Hopeaa | Stuttgart 1986 | 400 metrin aidat | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
Kultaa | Indianapolis 1987 | 400 metriä | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Kultaa | Pireus 1985 | 400 metriä | |
Kultaa | Madrid 1986 | 400 metriä |
Sabine Busch (s. 21. marraskuuta 1962 Erfurt) on entinen itäsaksalainen pika- ja aitajuoksija. Hänen päämatkansa oli 400 metrin aitajuoksu mutta hän saavutti menestystä myös 4 × 400 metrin viestijuoksussa.
Sabine Busch aloitti aikuisten kilpailuissa aidattoman 400 metrin juoksijana. Hän kilpaili 19-vuotiaana Ateenan EM-kilpailuissa 1982 sijoittuen 400 metrillä neljänneksi ja voittaen 4 × 400 metrillä kultaa maailmanennätysajalla 3.19,05. Helsingin MM-kilpailuissa 1983 hän karsiutui henkilökohtaisella matkalla välierissä mutta voitti kultaa viestissä. Los Angelesin 1984 olympialaisiin hän ei päässyt maansa olympiaboikotin vuoksi. Hän juoksi 400 metrillä vuonna 1984 ennätyksekseen jääneen ajan 49,24 s.
Sisäradoilla Sabine Busch saavutti edelleen arvokisavoittoja aidattomalla 400 metrillä: hän voitti Euroopan mestaruuden Pireuksessa 1985 ja Madridissa 1986 sekä maailmanmestaruuden Indianapolisissa 1987. Ulkoradoilla hän kokeili 400 metrin aitajuoksua vuonna 1985 ja teki heti ensi yrittämällä maansa ennätyksen 53,83 s. Myöhemmin samana vuonna hän juoksi maailmanennätyksen 53,55 s. Stuttgartin EM-kilpailuissa 1986 hän sai kultaa viestissä ja hopeaa aitajuoksussa. Rooman MM-kilpailuissa 1987 hän voitti molempien matkojen maailmanmestaruudet. Vuonna 1987 hän juoksi aitamatkalla ennätyksekseen jääneen ajan 53,24 s. Soulin 1988 olympialaisissa hän sijoittui aitajuoksussa neljänneksi ja sai pronssia viestissä. Tokion MM-kilpailuissa 1991 hän karsiutui aitajuoksun välierissä eikä kuulunut enää viestijoukkueeseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekola, Tapio & Hannus, Matti: Rooma '87, s. 171, 211. Juoksija-lehti, 1987. ISBN 951-9465-12-X
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 177. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 150. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 81. Sportti-Kustannus, 1989. ISBN 951-8920-07-9
1980: Bärbel Broschat | 1983: Jekaterina Fesenko | 1987: Sabine Busch | 1991: Tatjana Ledovskaja | 1993: Sally Gunnell | 1995: Kim Batten | 1997: Nezha Bidouane | 1999: Daimí Pernía | 2001: Nezha Bidouane | 2003: Jana Pittman | 2005: Julija Petšonkina | 2007: Jana Rawlinson | 2009: Melaine Walker | 2011: Lashinda Demus | 2013: Zuzana Hejnová | 2015: Zuzana Hejnová | 2017: Kori Carter | 2019: Dalilah Muhammad | 2022: Sydney McLaughlin | 2023: Femke Bol |