Saatanan kanit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Saatanan kanit | |
|---|---|
| Ohjaaja | Teemu Niukkanen |
| Käsikirjoittaja | Antti Toivonen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Elokuvayhtiö Komeetta[1] |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Saatanan kanit (engl. Fucking Bunnies) on kotimainen Antti Toivosen käsikirjoittama ja Teemu Niukkasen ohjaama lyhytelokuva.[2] Elokuva on esitetty Sundance-festivaaleilla.[2][3] Elokuva valikoitui noin yhdeksäntuhannen elokuvan joukosta 68 esitettävän elokuvan joukkoon.[4] Elokuva on valittu myös Chicagon kansainväliselle filmifestivaalille, jossa se sai erikoismaininnan.[5][6]
Elokuva kertoo keskiluokkaisen, liberaalin miehen reaktiosta, kun naapuriin muuttaa saatananpalvojien seksikultti.[2]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten elokuvien erikoispalkinto. (2017)[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saatanan kanit (2017) Finna.fi. Viitattu 23.6.2018.
- ↑ a b c Elokuvantekijät kannustavat typeryyteen: "Saatanan kanit todistaa, että suomalainen huumori toimii maailmalla" 30.1.2017. Marmai. Viitattu 22.6.2018.
- ↑ Hannes Nissinen: Suomalaista black metal -sarjakuvaa lukevat nyt sadat tuhannet ympäri maailmaa – "Kun inasen söpistelee, se riittää kontrastiksi piikkien kanssa" 22.6.2018. Yle Uutiset. Viitattu 22.6.2018.
- ↑ Silja Massa: Saatananpalvojanaapurit tekevät Suomea tunnetuksi arvostetulla elokuvafestivaalilla Yhdysvalloissa 20.1.2017. Yle Uutiset. Viitattu 22.6.2018.
- ↑ [tt_news=1482&cHash=6e6fa03f111eba79498acb8eae16f363 Aki Kaurismäki’s The Other Side of Hope, Zaida Bergroth’s Miami and Teemu Niukkanen’s Fucking Bunnies to screen at the Chicago International Film Festival in October] 18.9.2017. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 23.6.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Film Honors Review-53rd Chicago International Film Festival Award Winners 21.10.2017. Splash Magazines. Viitattu 23.6.2018.
- ↑ Elonet: Saatanan kanit. Elonet.fi, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2022).