Saastepassio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saastepassio on Matti Lehden 1970 ohjaama mustavalkoinen tv-essee luonnon ja ihmisen kärsimyksestä saasteiden, säteilyn ja melun vallassa[1]. Ohjelma yhdistelee dokumenttia ja fiktiota kollaasimaisesti, vaihdellen vakavasta koomiseen[2]. Passio, kärsimysnäytelmä, maalaa synkän kuvan lähitulevaisuudesta[3]. Dokumentin käsikirjoittaja Keijo Voudinmäki kertoi jälkikäteen saaneensa innoituksen Saastepassioon Rachel Carsonin kirjasta Äänetön kevät. Saastepassio sai vastaansa kovan kritiikin avantgardistisen ilmaisutapansa vuoksi. Ohjelman tekoaikaan oli luonnonsuojeluvuosi. Ympäristöliike oli nousemassa, eikä esimerkiksi ympäristöministeriötä ollut[4].

Ohjelman rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä on ihmisten passio ihmisten kesken,
lajin, joka täyttää maan,
lajin, joka juuri nyt katselee
kuvaputken kiiltävää pintaa.

– Saastepassio

Saastepassio koostuu viidestä osasta, jotka ovat:

  1. Vaskenhakkaajien kuoro: äänisaaste
  2. Säteilyn pelko: ydinsodan, bioaseiden pelko
  3. Uitot: vesien saastuminen
  4. Uhrisavut: ilman saastuminen
  5. Kuolleet kuvat: teollisuusjäte, jätekuormat

Ohjelmatiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Käsikirjoitus Keijo Voudinmäki
  • Ohjaus Matti Lehti
  • Tuotanto TV2
  • Kuvaus: Ossi Isokääntö, Kari Mattsson , mutta osassa 5 lisäksi Sergei Uschanov, Erkki Nuorala.
  • Ääni: Heikki Häkkinen
  • Leikkaus: Esteri Tarna
  • Lavastus: Liisa Luotola
  • Järjestäjä: Martti Soinisto ja Tapio Linkki
  • Naamiointi: Kristina Poroila
  • Kuvaussihteeri: Marjatta Lamppu