Saartjie Baartman

Sarah Saartjie Baartman

Saartjie Baartman. Karikatyyri 19. vuosisadan alusta

Saartjie (Sarah) Baartman (1789 Etelä-Afrikka – 29. joulukuuta 1816 Pariisi, Ranska) oli eteläafrikkalaisperäinen khoi-nainen, joka tuotiin Eurooppaan näytteille vuonna 1810. Saartjie Baartman oli naisen hollantilainen nimi, hänen oikea nimensä ei ole tiedossa. Saartjie oli eurooppalaisten mielestä hyvin erikoisen näköinen. Lyhyyden ja tumman ihon lisäksi hänellä oli voimakas steatopygia eli rasvapakaraisuus. Baartmania on pidetty esimerkkinä siirtomaiden hyväksikäytöstä, rasismista ja mustien halventamisesta.

Elämäkerta

Baartman syntyi Etelä-Afrikan Itä-Kapin alueella vuonna 1789. Etniseltä taustaltaan Baartman oli quena, joita kutsuttiin useiden muiden ryhmien tapaan khoiksi tai hottentoteiksi. Hänen äitinsä kuoli Baartmanin ollessa kaksivuotias ja hänen isänsä kuoli Baartmanin ollessa jonkin verran vanhempi. Myöhemmin Baartmanilla oli suhde erään miehen kanssa ja sai lapsen, joka kuitenkin kuoli. Myös hänen miehensä kuoli hollantilaisen siirtolaisen surmaamana. Perheenjäsentensä kuoleman jälkeen Baartman matkusti töihin kotiapulaiseksi Kapkaupunkiin. Baartman oli lukutaidoton, mutta hänen väitetään allekirjoittaneen sopimuksen englantilaisen laivakirurgin William Dunlopin ja yrittäjä Hendrik Cesarsin kanssa näytöksistä Englannissa. Näytöksiin Baartman haluttiin hänen kärsimänsä steatopygian eli rasvapakaraisuuden takia, mikä teki hänen pakaroistaan epätavallisen suuret.

Baartmanin ensiesiintyminen Englannissa tapahtui Lontoon Piccadilly Circuksella. Näytöksissä Baartman pukeutui usein kireisiin vaatteisiin, koristautui höyhenillä ja helminauhoilla ja poltti piippua. Näytöksiin liittyi usein myös tanssi ja soittimien soittaminen. Rikkaat asiakkaat saattoivat myös kutsua hänet yksityisiin näytöksiin koteihinsa, jossa vieraat saattoivat myös koskea Baartmaniin. Hänen väitetty eläimellinen sukupuolisuutensa herätti ihmettelyä ja kauhistusta, mutta myös ihannointia. Häntä kutsuttiin hottentotti-Venukseksi Suuret pakarat olivat tuolloin muotia ja niitä pidettiin haluttavina. Baartman saapui myös aikaan, jolloin William Wyndham Grenvillen Whig-puolueen spekuloitiin yrittävän ottaa haltuunsa maan parlamentin. Whig-puolue tunnettiin myös nimellä "broad bottoms" (vapaasti käännettynä leveätakamukset) Grenvillen oman suuren takamuksen takia. Baartmania käytettiin tästä syystä usein poliittisissa piirroksissa.

Vuonna 1814 Baartman muutti yhdessä Cesarsin kanssa Pariisiin, jossa hän saavutti taas julkisuutta ja esiintyi Café de Parisissa. Pariisissa hän tapasi myös erään miehen, joka tunnettiin taiteilijanimellä Reaux ja joutui todennäköisesti tämän parittamaksi. Baartman myös joi ja poltti raskaasti. Hän kuoli muutamassa vuodessa – mahdollisesti kuppaan ja tuberkuloosiin. Ranskalainen Georges Cuvier säilöi Baartmanin ruumiin, sukuelimet ja aivot, jotka asetettiin näytille Pariisin Musée de l'Hommeen, jossa ne olivat esillä aina vuoteen 1974 saakka. Nelson Mandela valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi vuonna 1994 ja hän pyysi Ranskaa palauttamaan Baartmanin ruumiin Etelä-Afrikkaan. Ruumis palautettiinkin lopulta maaliskuussa 2002. Saman vuoden elokuussa hänet haudattiin Hankeyhyn, Itä-Kapiin.