SMS Friedrich Carl (1867)
| SMS Friedrich Carl | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranée, Toulon |
| Kölinlasku | 1866 |
| Laskettu vesille | 16. tammikuuta 1967 |
| Palveluskäyttöön | 3. lokakuuta 1867 |
| Poistui palveluskäytöstä | 22. kesäkuuta 1905 |
| Loppuvaihe | romutettu 1906 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 6 932 t |
| Pituus | 94,14 m |
| Leveys | 16,60 m |
| Syväys | 6,90 m |
| Koneteho | 3 550 ihp |
| Nopeus | 13,5 solmua |
| Miehistöä | 33 upseeria ja 498 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × Krupp 21 cm/L22 -tykkiä 14 × Krupp 21 cm/L19 -tykkiä |
SMS Friedrich Carl oli Preussin laivaston panssarifregatti. Alus kuului vuodesta 1867 alkaen Pohjois-Saksan liiton laivastoon ja edelleen vuodesta 1871 se kuului Saksan keisarikunnan laivastoon.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli telakan suunnittelema. Sen pituus vesirajassa oli 91,13 metriä ja kokonaispituus oli 94,14 metriä. Aluksen leveys oli 16,6 metriä ja sen syväys etuosassa oli 6,90 ja perässä 8,05 metriä. Aluksen suunnitelman mukainen uppouma oli normaalikuormalla 5 971 metristä tonnia ja taisteluun kuormattuna jopa 6 932 tonnia.[1]
Propulsiojärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen propulsiojärjestelmä koostui yhdestä 2-sylinterisestä höyrykoneesta ja kuudesta höyrykattilasta, jotka tuottivat kahden ilmakehän paineen. Aluksella oli vain kaksi kattila- ja yksi konehuone. Koneisto pyöritti nelilapaista potkuria, jonka halkaisija oli 6,0 metriä. Ohjattavuudesta huolehti yksi peräsin.[1]
Alus oli lisäksi varustettu parkkitakilalla, jonka purjepinta-ala oli 2 010 neliömetriä.[1]
Aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen aseistuksena oli suunnitelman mukaan kaksikymmentäkuusi rihlattua 72 naulan tykkiä. Alus varustettiin kahdella 21 cm/L22 tykillä ja neljällätoista 21 cm/L19 tykillä. [1] Pidempiputkisten korotuskulma vaihteli -5 asteesta 13 asteeseen, mikä mahdollisti 5 900 metrin maksimiampumaetäisyyden. Lyhyempien tykkien korotuskulma vaihteli -8 asteesta 14,5 asteeseen, mikä mahdollisti 5 200 metrin ampumaetäisyyden. Tykkeihin oli aluksella kaikkiaan 1656 kranaattia.[1]
Suoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen panssarointi oli rautaa, joka oli teaklautoihin. Taistelunjohtotilojen 400 millimetrin lautoihin oli kiinnitetty 114 millimetrin rautalevyt. Kylkien suojana oli 254 millimetrin teaklaudat, joihon kiinnitetty keskelle 127 millimetriä rautaa, mikä kapeni päihin 114 millimetriin. Patterin katto oli 9 millimetriä paksu rautalevy ja seinät 260 millimetrin teaklevyissä 114 millimetrin rautalevyt. Aluksella oli kahdeksan vesitiivistä osastoa ja siinä oli 76 prosenttinen kaksoispohja.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranéelta Toulonista ja sen köli laskettiin vuonna 1866. Alus laskettiin vesille 16. tammikuuta 1867 ja se otettiin palvelukseen vielä samana vuonna 3. lokakuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli torpedojen koealuksena 11. elokuuta 1895 alkaen ja 21. tammikuuta 1902 alkaen oli satama-aluksena nimellä SMS Neptun. Alus poistettiin alusluettelosta 22. kesäkuuta 1905 ja se myytiin maaliskuussa 1906 284 000 markalla. Alus romutettiin vuonna 1906 Alankomaissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gröner, Erich: German Warships 1815–1945 Volume One: Major Surface Vessels. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1990. ISBN 0-85177-533-0 (englanniksi)
- Herwig, Holger H.: Luxury Fleet: The Imperial German Navy 1888–1918. New York: Humanity Books, 1987. ISBN 978-1-57392-286-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
|
Edeltäjä: SMS Arminius |
Saksan keisarikunnan laivaston ironcladit | Seuraaja: SMS Kronprinz |