S/S Unnukka
| S/S Unnukka | |
|---|---|
| Tyyppi |
höyrykäyttöinen matkustajalaiva nykyisin huviliikenteessä |
| Kotipaikka | Lappeenranta[1] |
| Aiemmat nimet | S/S Keihäslahti |
| Omistaja | yksityisomistuksessa[1] |
| Aiemmat omistajat | A. Saarela[2], J. Tikka, H. Saastamoinen Oy, Schauman Wood Oy, |
| Rakennustelakka | Paul Wahl & Co, Varkaus |
| Rakennusnumero | 355 |
| Vesillelasku | 1900[1] |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 15,20[1] m |
| Leveys | 3,52[1] m |
| Syväys | 1,60[1] m |
| Koneisto | Compound-höyrykone[1] |
| Koneteho | 37 ihv[1] kW |
S/S Unnukka on vuonna 1900 rakennettu suomalainen höyrylaiva.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarinan mukaan eräs leppävirtalaisisäntä myöhästyi kesällä 1899 vuorolaivasta ja tästä sisuuntuneena päätti hankkia oman laivan. Useita muitakin höyrylaivoja rakentanut Paul Wahl & Co Varkaudesta sai tilauksen ja seuraavana juhannuksena laiva oli valmis.
Alun perin alus kuljetti matkustajia ja rahtia Leppävirran ja Varkauden vesillä S/S Unnukka-nimisenä. Höyrykoneena oli saman konepajan rakentama kaksisylinterinen Compound-kone, joka tuotti 37 induktoitua hevosvoimaa. Erikoisuutena voidaan mainita laivan pystykattila, joka on tiettävästi ainoa laatuaan sisävesillä.
Vuonna 1903 laivan omistajaksi tuli Ristiinalainen kauppias J. Tikka ja vuonna 1912 H. Saastamoinen Oy, ja laiva siirrettiin Karttulan Kuttajärvelle rullatehtaan hinaajaksi. Nimeksi tuli S/S Keihäslahti tehtaan lähellä sijainneen telakka-alueen mukaan.[3][4]
Rullatehtaan töitä laivalla riitti vuoteen 1933 asti, jolloin se siirrettiin junakuljetuksena Iisvedeltä Kuopioon. Työt jatkuivat nyt Haapaniemen tehtaiden palveluksessa aina vuoteen 1970 saakka, jolloin laiva jäi seisomaan neljän vuoden ajaksi.
Vuonna 1940 laiva suoritti erikoisimman kuljetustehtävänsä, kun se hinasi kahdella kerralla Kuopiosta Vanhan Valamon aarteet Uuteen Valamoon. Munkit toimivat arvokkaiden kuljetusten vartioina.
Laivan korjasi Saastamoisen kalastuskerho, joka sai sen käyttöönsä 1974 ja kunnosti sen talkootöinä. Yhtiö antoi talkoolaisten käyttöön koneensa ja laitteensa sekä lahjoitti tarveaineet.
Kymmenen vuoden käytön jälkeen oli vuorossa isompi remontti vuosina 1984–1988, jolloin alus oli telakoituna Itkoinniemellä. Tehtaan ranta oli vakiintunut Keihäslahden laituripaikaksi. Vuosina 1987-88 kattila ja laivan pohja peruskorjattiin ja vuoden 1989 purjehduskaudella alus oli jälleen liikenteessä.
Laiva toimi 1990-luvun ja alun 2000-lukua Schauman Wood Oy:n Kuopion vaneritehtaan edustus- ja virkistyskäytössä. Kuopion vaneritehtaan lakkauttaminen aiheutti sen, että laiva siirrettiin UPM Kymmenen Savonlinnan vaneritehtaan laituriin odottamaan uusia talkoolaisia. Alus on hyväksytty Museoviraston perustamaan perinnelaivarekisteriin. Marraskuussa 2010 tapahtuneen omistajanvaihdoksen jälkeen laivan kotisatamaksi tuli kanavansuun perinnelaivatelakka Lappeenrannassa ja kunnostuksien jälkeen laiva on taas käytössä. Laivan nimi palautettiin alkuperäiseksi joulukuussa 2011.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Höyrylaivat Suomessa, Suomen Höyrypursiseura ry, 2003[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h S/S Unnukka. Suomen Höyrypursiseura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Uusi Savo, 15.3.1900, s. 2.
- ↑ Raimo Lind: Ristiinalaiset rahtipurjealukset Saimaan kanavalla ja lähivesillä, s. 26. Oswald Interkopio, 2006. ISBN 952-99713-0-3
- ↑ Juhapekka Tuomainen ym.: Keihästaival: historian murros Syvänniemellä, s. 123. Sywänniemen historia, 2001. ISBN 9529150784
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Höyrypursiseura
- Museoviraston perinnelaivarekisteri
- S/S Unnukan kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)