S/S Ukkopekka
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Höyrylaiva S/S Ukkopekka on Suomen rannikon viimeinen reittiliikenteessä oleva matkustajahöyrylaiva. Aluksen kotisatama on Turku ja sen laituripaikka on Aurajoessa Martinsillan vieressä, samassa paikassa, jossa vanhemmat turkulaiset ovat nähneet sen vuosien ajan S/S Turkuna.
Alus on vieraillut S/S Ukkopekkana lukuisissa Suomen rannikkokaupungeissa kuten Helsingissä, Tammisaaressa, Hangossa, Uudessakaupungissa, Raumalla ja useissa Saaristomeren alueen kunnissa. Se on toiminut myös Turun alueen talouselämän esittelytilana Tukholmassa ja ravintolalaivana useana talvena Piritan satamassa Tallinnassa Neuvostoliiton vallan aikana sekä edustusristeilyllä Kiinan korkeimman johdon valtiovierailun aikana presidentin kesäasunnolla Kultarannassa Naantalin Luonnonmaalla.
S/S Ukkopekan omistaa Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukkopekka. Alus kulkee kesäisin reittiliikenteessä Turun ja Naantalin välillä. Lisäksi Turusta järjestetään iltaristeilyjä laituritansseihin Airiston Loistokarille sekä tilausristeilyjä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Höyrylaiva s/s Ukkopekka, entiseltä nimeltään s/s Turku on rakennettu Hietalahden Sulkutelakka ja -Konepajalla Helsingissä 1938. Alus toimi Merenkulkulaitoksen Turun luotsipiirin tarkastusaluksena päätehtävänään merenkulun turvalaitteiden kunnossapito ja huolto. Eniten töitä teetti kaasulla toimivien majakoiden ja loistojen sekä linjavalojen kaasupullojen vaihto. Silloisen tarkastusaluksen tehtäviin kuului myös poijujen asennukset ja polttoaineiden kuljetukset majakoille. Lisäksi aluksella suoritettiin luotsien tutkintoajot ja se toimi luotsinvaihtopaikkana, kun laivaliikenne siirtyi talviväylille.
Ensikosketuksen sotaan Turku sai joulukuun 21. päivänä 1939. Ilmapommituksen seurauksena alus sai sirpaleosumia.
Toisen maailmansodan aikana Suomen merivoimat otti sen käyttöönsä, asentaen siihen 20 millimetrin Madsen-konetykin ohjaamon katolle ja keulakannelle (-pakalle) 40 mm ilmatorjuntatykin (Vickers). Aluksen peräkannelle asennettiin kiskot syvyyspommeille, syvyyspommeja sekä pommien sidontalaitteet sukellusveneiden torjuntaan. Laivan runkoon asennettiin myös vesikuuntelulaitteet. Alukselle majoittui tykkiryhmä. Aseistettuna se toimi saattoaluksena, meriliikenteen valvontatehtävissä Ahvenanmaan pohjoispuolella, sekä muualla saaristomerellä. Muita alukselle kuuluneita tehtäviä olivat mm. väylävartiointi ja sukellusveneiden kuuntelu.
Kesällä 1941 alus sai erikoisen ja pitkän saattotehtävän. Tehtävänä oli saattaa s/s Tornator-rahtialus Ruotsista Suomeen reittiä Ahvenanmeri – Turun saaristo – Selkämeri – Merenkurkku – Vaasa. Lastina oli 5 000 tonnia rukiin jyviä. Lastin arvoa kuvaa se, että siitä riitti jokaiselle suomalaiselle noin puolitoista kiloa leipäviljaa. Aluksen piti osallistua myös Bengtskärin taisteluun, mutta se ajoi karille matkan aikana.
Saattaja Turku osallistui myös ”Baltenflotte” tapahtumaan syyskuussa 1941. Paikalla oli iso määrä saksalaisia sota-aluksia, mukaan luettuna taistelulaiva Tirpitz, johon saattaja Turku piti yhteyttä.
Sodan jälkeen alus oli Neuvostoliiton johtaman valvontakomission käytössä Suomessa säästyen siten pakkoluovutuksesta Neuvostoliittoon. Tehtävän päätyttyä se palasi takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä. s/s Turkua käytettiin myös talvisin satamajäänmurtajana ja kelirikkoaluksena. Jo tammikuussa 1970 vanha hiililämmitteinen höyrykattila muutettiin öljylämmitteiseksi ja hiilisäiliöt muutettiin öljysäiliöiksi. Jostain syystä kattila ei toiminut öljylämmityksellä kunnolla ja alukseen vaihdettiin 1978 vanhan kattilan tilalle öljylämmitteinen höyrykattila merenmittausalus s/s Nautiluksesta.
S/s Turku palveli täten vuosikymmeniä ja teki merkittävän uran sekä tarkastus- että sota-aluksena. Alus lähti eläkkeelle 1979 vuoden lopussa palatakseen vielä vuodeksi väylätöihin väyläalus Seilin potkuriongelmien takia.
Tämän jälkeen se odotti turkulaisen Valmetin Pansion telakalla romuttamista, mutta siirtyikin yksityisomistukseen ja palasi lopulta vuonna 1986 erinäisten vaiheiden jälkeen takaisin kotilaituriinsa Aurajoen rantaan. Uusi omistaja, Seitsemän seinähullua veljestä -orkesterin Pentti-Oskari Kankaan perheen Höyrylaivaosakeyhtiö nimesi aluksen s/s Ukkopekaksi. Alus nimettiin perheen pojan Karioskari Ukkopekan mukaan, joka on myöhemmin siirtynyt jatkamaan isänsä ammattia aluksen päällikkönä.
Ravintolatilat uudelleenrakennettiin talvella 1986–1987 Uudenkaupungin venetelakalla. Ravintolasalonkien 52 messinki-ikkunaa ovat peräisin vanhasta puolalaisesta matkustajarahtilaivasta, joka romutettiin Naantalissa. Aluksen mastot on lyhennetty 2000-luvun alussa, jotta se mahtuu kulkemaan Ukko-Pekan sillan alitse.
Aluksella on vieraillut valtionpäämiehiä, diplomaatteja, ministereitä ja liike-elämän sekä viihdemaailman henkilöitä, esimerkkeinä Tove Jansson, arkkiatri Arvo Ylppö, viulutaiteilija Isaac Stern, näyttelijä Bill Murray, tasavallan presidentit Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Sauli Niinistö sekä Kiinan entinen presidentti Jiang Zemin.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]S/s Ukkopekan on luokittanut ja katsastanut Trafi.
- Pituus: 35 m.
- Leveys: 7,3 m.
- Radiotunnus: OIOU
- Sen suurin syväys on: 3,2 m.
- Paino on n. 300 tonnia.
Alus saa ottaa 199 matkustajaa ja ravintolapaikkoja laivassa on 143.
Laiva on rakennettu kulkemaan myös jäissä, ja sen runko on jäävahvistettu. Keulakin on tyypillinen sen ajan jäänmurtajan keula. Se kulki aikoinaan talvitehtävissä noin 20 senttimetrin teräsjäässä.
Aluksen voimanlähteenä on öljylämmitteisellä höyrykattilalla varustettu alkuperäinen 294 kW (380 hv) Trippelihöyrykone. Se rakennettiin vuonna 1938 Helsingissä, saksalaisten piirustusten mukaan. Kone suunniteltiin alun perin sotalaivan koneeksi. Höyrykone antaa alukselle noin 10 solmun nopeuden.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918–1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Pakola Johanna: Höyrylaiva Ukkopekka, 2013. ISBN13: 9789529322145[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Höyrylaiva Ukkopekka. Höyrylaivaosakeyhtiö s/s Ukkopekka.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S/S Ukkopekka Wikimedia Commonsissa
