S/S Furst Menschikoff (1836)
| Furst Menschikoff | |
|---|---|
 S/S Furst Menschikoff 1842, Magnus von Wrightin maalaamana. |
|
| Tyyppi | kuunaritakiloitu siipiratashöyrylaiva |
| Lippuvaltio |
 Venäjän keisarikunta |
| Kotipaikka | Turku |
| Omistaja | E. Julin & Co (Åbo Nya Ångfartygsbolag) |
| Aiemmat omistajat | Åbo Ångfartygsbolag, Turku |
| Rakennustelakka | Åbo Gamla Skeppsvarf, Turku |
| Vesillelasku | 1836 |
| Status | romutettu 1850 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 36 m |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 2,9 m |
| Uppouma | 17 lästiä t |
| Bruttovetoisuus | 42 brt |
| Koneteho | 90 hv kW |
| Nopeus | 9 kn |
| Matkustajia | 44 salonkimatkustajaa ja lisäksi kansimatkustajia |
| Miehistö | 18–20 |
| Lähteet | http://www.turkusteamers.com/ |
S/S Furst Menschikoff oli Åbo Ångfartysbolagin vuonna 1836 valmistunut kuunaritakiloitu siipiratashöyrylaiva. Se oli ensimmäinen Suomessa valmistettu avomerihöyrylaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Turusta Åbo Gamla Skeppsvarfilta. Runko oli tehty mäntylankuista ja vahvistettu kuparilevyin. Sen höyrykone asennettiin Motala Mekaniska Verkstadilla Norrköpingissä Ruotsissa.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivan ensimmäisenä päällikkönä toimi oululainen J. W. Callmeijer[2]. Alus saapui höyrykoneen asennuksen jälkeen Tukholman kautta Turkuun 20. lokakuuta 1836 tuoden samalla 13 matkustajaa. Syksyn aikana alus teki koe- ja huvimatkoja Airistolle. Seuraavana keväänä alus lähti 9. toukokuuta Turusta Degerbyn ja Furusundin kautta Tukholmaan, jonne se saapui 13. toukokuuta ahtojäiden ja heikon näkyvyyden hidastettua matkantekoa Ahvenanmerellä. Alus siirrettiin muutamaa vuotta myöhemmin reitille Tukholmasta Kronstadtiin, jonne matkattiin Turun, Helsingin ja Tallinnan kautta. Vuonna 1845 se palasi Turku Tukholma reitille.[1]
Ruotsin viranomaiset kielsivät 1848 koleravaaran vuoksi matkat Turusta Tukholmaan, jolloin alus siirrettiin reitille Turusta Kronstadtiin. Seuraavana vuonna yhtiö ajautui konkurssiin, jolloin alus myytiin 22. elokuuta E. Julin & Co.:lle 59 000 ruplalla. Alus sijoitettiin perustettuun Åbo Nya Ångfartygsbolagetiin, jossa se oli aina romuttamiseensa saakka vuonna 1850.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c turkusteamers.com
- ↑ Kovalainen, Pasi: ”Laivuri Callmeijerin aikakausi”, Vihreä talo meren rannalla, s. 27-28. Oulu: Kustannus Pohjoinen, 2000. ISBN 951-749-346-0