S/S Furst Menschikoff (1836)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Furst Menschikoff
S/S Furst Menschikoff 1842, Magnus von Wrightin maalaamana.
S/S Furst Menschikoff 1842, Magnus von Wrightin maalaamana.
Tyyppi kuunaritakiloitu siipiratashöyrylaiva
Lippuvaltio  Venäjän keisarikunta
Kotipaikka Turku
Omistaja E. Julin & Co (Åbo Nya Ångfartygsbolag)
Aiemmat omistajat Åbo Ångfartygsbolag, Turku
Rakennustelakka Åbo Gamla Skeppsvarf, Turku
Vesillelasku 1836
Status romutettu 1850
Tekniset tiedot
Pituus 36 m
Leveys 6,2 m
Syväys 2,9 m
Uppouma 17 lästiä t
Bruttovetoisuus 42 brt
Koneteho 90 hv kW
Nopeus kn
Matkustajia 44 salonkimatkustajaa ja lisäksi kansimatkustajia
Miehistö 18–20
Lähteet http://www.turkusteamers.com/

S/S Furst Menschikoff oli Åbo Ångfartysbolagin vuonna 1836 valmistunut kuunaritakiloitu siipiratashöyrylaiva. Se oli ensimmäinen Suomessa valmistettu avomerihöyrylaiva.

Alus tilattiin Turusta Åbo Gamla Skeppsvarfilta. Runko oli tehty mäntylankuista ja vahvistettu kuparilevyin. Sen höyrykone asennettiin Motala Mekaniska Verkstadilla Norrköpingissä Ruotsissa.[1]

Laivan ensimmäisenä päällikkönä toimi oululainen J. W. Callmeijer[2]. Alus saapui höyrykoneen asennuksen jälkeen Tukholman kautta Turkuun 20. lokakuuta 1836 tuoden samalla 13 matkustajaa. Syksyn aikana alus teki koe- ja huvimatkoja Airistolle. Seuraavana keväänä alus lähti 9. toukokuuta Turusta Degerbyn ja Furusundin kautta Tukholmaan, jonne se saapui 13. toukokuuta ahtojäiden ja heikon näkyvyyden hidastettua matkantekoa Ahvenanmerellä. Alus siirrettiin muutamaa vuotta myöhemmin reitille Tukholmasta Kronstadtiin, jonne matkattiin Turun, Helsingin ja Tallinnan kautta. Vuonna 1845 se palasi Turku Tukholma reitille.[1]

Ruotsin viranomaiset kielsivät 1848 koleravaaran vuoksi matkat Turusta Tukholmaan, jolloin alus siirrettiin reitille Turusta Kronstadtiin. Seuraavana vuonna yhtiö ajautui konkurssiin, jolloin alus myytiin 22. elokuuta E. Julin & Co.:lle 59 000 ruplalla. Alus sijoitettiin perustettuun Åbo Nya Ångfartygsbolagetiin, jossa se oli aina romuttamiseensa saakka vuonna 1850.[1]

  1. a b c turkusteamers.com
  2. Kovalainen, Pasi: ”Laivuri Callmeijerin aikakausi”, Vihreä talo meren rannalla, s. 27-28. Oulu: Kustannus Pohjoinen, 2000. ISBN 951-749-346-0