S. A. Sohlman
Selim Armas Sohlman (4. heinäkuuta 1879 Hamina[1] – 26. marraskuuta 1936 Helsinki[2]) oli metsänhoitaja ja majuri, joka toimi sekä virkamiehenä että metsäalan yritysten ja yhteisöjen palveluksessa, samoin kuin työskenteli päätoimittajana ja julkaisi useita metsäalan teoksia.[2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armas Sohlmanin vanhemmat olivat pormestari Johan Leonard Sohlman ja Maria Staudinger ja puoliso vuodesta 1906 Gerda Molander. Sohlman kävi Haminan kadettikoulun 1900 ja palveli Hämeen tarkka-ampujapataljoonassa seuraavaan vuoteen. Metsäkonduktööriksi hän valmistui Evon metsäopistosta 1904. Sohlman toimi Metsähallituksen palveluksessa 1902, 1904–1906 ja 1912–1916. Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsänhoidon neuvoja hän oli 1906–1908 ja Pellervo-Seuran 1908–1910. Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapion sihteerinä ja metsälehti Tapion päätoimittajana Sohlman toimi 1910–1912. Venäjän kauppa- ja teollisuusministeriön polttoainekomitean valtuuten apulaisena hän työskenteli 1916–1917, puolustusministeriön asumustoimiston päällikkönä 1918, Enso Gutzeitin piiripäällikkönä 1919–1927, apulaisjohtajana Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton palveluksessa vuodesta 1927 aina 1930-luvulle, ja sitten vielä Viikkosanomat-lehden vastaavana toimittajana. Suomen sisällissodassa Sohlman toimi komppanianpäällikkönä ja Hjalmarsonin ryhmän esikuntapäällikkönä, majuriksi hänet ylennettiin maaliskuussa 1918.[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yhteinen metsänmyynti: Käsikirja, 1908
- Yksityismetsätalouden edistämistyö Ruotsissa ja mitä meillä on siitä oppimista, 1908
- Mitä hyötyä on metsänomistajilla metsätalousyhdistyksestä?, 1909 (ruots. Hvad nytta har skogsägaren af en skogshushållningsförening?)
- Viljellyn maan käyttö ja vuokra-alueiden itsenäistyttäminen puutavarayhtiöiden tiloilla, 1920
- Auto metsätalouden palveluksessa, 1925
- Metsä- ja uittotyöväen asumuksista, 1927
- Timmerkvalitetens inverkan på sågvaran, 1932
- Venäjä kilpailijanamme metsäalalla, 1932