Säteensuuntaus
Säteensuuntaus (engl. ray casting) on kolmiulotteisessa grafiikassa käytetty renderöintimenetelmä. Menetelmän on esitellyt Arthur Appel vuonna 1968.[1] Termiä on ensinnä käytetty Scott Rothin paperissa vuodelta 1982.[2]
Menetelmä eroaa säteenseurannasta (engl. ray tracing): säteenseuranta seuraa ja jäljittelee valoa valonlähteestä objekteihin; säteensuuntaus aloittaa katselukulmasta ja suuntaa säteitä katsottavaan alueeseen pikseli kerrallaan.[1] Kappaleen pinnan varjostus toteutetaan tavanomaisilla tietokonegrafiikan varjostusmenetelmillä.[1]
Säteensuuntaus ja syvyyspuskuri ovat suosituimmat tavat oikean näkyvyyden varmistamiseen nykyään.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ray-tracing and other Rendering Approaches (PDF) nccastaff.bournemouth.ac.uk. Arkistoitu 17.11.2018. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Ray casting for modeling solids sciencedirect.com. doi:10.1016/0146-664X(82)90169-1 Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Akeley, Feiner, Foley, Hughes, Van Dam, McGuire, Sklar: Computer Graphics Principles and Practice, s. 1023. (Third Edition) Addison-Wesley, 2014. ISBN 978-0-321-39952-6 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Some techniques for shading machine renderings of solids (PDF) (englanniksi)