Säppäli
Säppäli on keskiajalta peräisin oleva naisen päähine, joka nykyisin kuuluu moneen karjalaiseen kansallispukuun naimattoman naisen päähineenä.[1] Kansallispukusanasto määrittelee säppälin näin: ”Karjalainen nauhamainen tytön päähine, jossa punaiselle verkapohjalle on kiinnitetty ompelemalla tinaisia, usein piikillisiä nastoja, joskus myös nauhoja.”[2] Tällaista päähinettä käytetään muun muassa seuraavissa kansallispuvuissa: Heinjoki, Hiitola, Kaukola, Kivennapa (äyrämöispuku), Koivisto, Muolaa, Parikkala, Pyhäjärvi (Viipurin lääni), Sakkola-Rautu, Seiskari, Uusikirkko.
Tavanomainen säppälin pohja on punainen verkanauha. Siihen ommellaan usein tinasta tehtyjä koristenastoja.[3] Nastan pohjana on tinasta valettu kohokuviollinen laatta, jossa on usein keskellä piikki. Nastan kulmissa on reiät, joiden kautta ompelemalla se kiinnitetään.[4]
Säppäli tunnetaan neitojen päänkoristeen merkityksessä vain Karjalassa, Inkerissä ja Virossa. Sen alkuperä lienee kuitenkin etelämmässä: 1300-luvulla keskialasaksalaiset neidot käyttivät neitouden tunnuksena sappel (schapel) -nimistä juhlavaa, seppelmäistä päänauhaa. Friisinmaalla sappel tehtiin noin kahden sormen levyisestä punaisesta villa- tai verkanauhasta, joka koristeltiin metalliheloin tai -rahoin. U. T. Sirelius selittää sanan alkuperäksi muinaissaksan, jossa säppälin kielellinen vastine schapel tarkoittaa koristeltua metallirengasta.[5]
Juuri metallikoristeet erottavat säppälin pintelistä, joka myös on nauhamainen neitojen päänkoriste. Nimityksiä on käytetty myös samaa merkitsevinä, mutta merkitykset eriytyivät ainakin osittain kaupankäynnin seurauksena: ”Lyypekkiläisten rihkamakauppiaiden ja kölniläisten tavarain kauppiaitten pohjoiseen toimittamat pintelit (bendeken) olivat ilmeisesti yksinkertaisia nauhoja toisin kuin metallikoristeiset säppälit (scapelen, sappel), joita 1500-luvulla tuotettiin Riikaan ja Tallinnaan.”[6]
Karjalainen säppäli oli 1800-luvulla juhlakoriste, joka puettiin ensi kertaa ripille mennessä ja sen jälkeen juhlavissa tilaisuuksissa, kuten kirkkomatkoilla ja häissä. Koristeen muoto ja leveys sekä pukemistapa on vaihdellut: äyräpääläinen kolme sormea leveä säppäli ylettyi kiertämään päälaelle kootun tiukan nutturan, mutta Pyhäjärvellä nauhamainen säppäli taitettiin kahtia ja aseteltiin keskipään jakauksen päälle. Jääskessä, Räisälässä, Koivistolla, ja Kuolemajärvellä se taas ylettyi kiertämään koko pään. Sakkolassa ja Raudussa tiedetään säppälin olleen kaikkein pienin. Se oli muodoltaan soikea ja kannettiin hiusrajan yläpuolella.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Artikkeli perustuu pääosin Pirkko Sihvon artikkeliin Neitojen pääkoristeet teoksessa Ildiko Lahtinen - Pirkko Sihvo: Rahwaan puku, Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin, Museovirasto, Helsinki 1984.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kansantanssi net (Arkistoitu – Internet Archive)
* Esimerkki säppälistä Pyhäjärven naisen kansallispuvussa (Arkistoitu – Internet Archive). - ↑ Suomen kansallispukuneuvoston sivut Kansallispukusanasto Kansallispukuneuvosto. Arkistoitu 12.8.2007. Viitattu 12. elokuuta 2007.
- ↑ Kansallispuvut.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kansallispukusanasto
- ↑ U.T: Sirelius: Suomen kansanomaista kulttuuria, esineellisen kansatieteen tuloksia, osa II, Kansallistuote Oy, Helsinki 1989 (Näköispainos), s. 366-367.
- ↑ Lahtinen-Sihvo, s. 80.
- ↑ U.T. Sirelius, s. 366–367.