Säderusokki
| Säderusokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Rusokit Bidens |
| Laji: | radiata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bidens radiata |
|
| Katso myös | |
Säderusokki (Bidens radiata) on lähinnä Pohjois-Euroopassa kasvava, yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Eteläinen Suomi kuuluu lajin pääesiintymisalueeseen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säderusokki kasvaa 10–60 cm korkeaksi. Haarakas varsi on vaalean kellan- tai punaruskea, melkein kalju tai karheakarvainen. Vaaleanvihreät tai kellanvihreät lehdet ovat vastakkain ja lyhytruotisia. Lehden lapa on tavallisesti kolmeliuskainen, joskus useampiliuskainen, mutta harvoin täysin ehyt. Liuskat ovat suikeita ja hampaat kärkeä kohti kääntyviä. Kukinto on pitkäperäinen, yksittäin oleva, pysty mykerö. Mykeröt ovat noin 2 cm leveitä ja pituuttaan leveämpiä. Mykerön uloimpia, muodoltaan vaihtelevia kehtosuomuja on 7–14 kappaletta, sisemmät kehtosuomut ovat ruskeita ja vihreälaitaisia. Säderusokki kukkii Suomessa elo-syyskuussa. Siemenet kypsyvät noin puolen senttimetrin pituisissa, rusehtavan sinipunaisissa, kaksiotaisissa pähkylöissä.[1]
Säderusokki muistuttaa paljon samoilla kasvupaikoilla esiintyvää tummarusokkia (B. tripartita). Lajit voivat myös risteytyä keskenään. Risteymä isorusokki (Bidens × polakii eli B. radiata × tripartita) on usein huomattavan kookaskokoinen.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säderusokin päälevinneisyysalue on keskittynyt Suomeen ja Luoteis-Venäjälle. Muuten lajia esiintyy hyvin hajanaisella alueella ja satunnaisesti Ruotsissa, Keski-Euroopassa, Keski-Aasiassa, Siperiassa, Kiinassa ja Japanissa.[3] Suomessa säderusokkia kasvaa paikoitellen Tornio–Kajaani-linjan korkeudelle saakka. Pohjoisempana lajista on vain satunnaisia havaintoja. Runsaimmillaan laji on Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa.[1][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säderusokki suosii muiden rusokkilajien tapaan typpipitoista kasvualustaa.[5] Se kasvaa useilla erilaisilla kosteilla paikoilla, kuten rannoilla, ojissa, lätäköissä, joutomailla, pihoilla, kesantopelloilla, teillä ja poluilla. Säderusokki on tummarusokkia enemmän tyypillinen rantakasvi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 417.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 106)
- ↑ Den virtuella floran: Grönskära (ruotsiksi) Viitattu 16.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Säderusokin (Bidens radiata) levinneisyys Suomessa Viitattu 22.10.2017.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 109.