Sädekallioinen
| Sädekallioinen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kladi: | Putkilokasvit |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Kallioiset Erigeron |
| Laji: | annuus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sädekallioinen (Erigeron annuus) on kaksivuotinen asterikasvi. Sitä käytetään koristekasvina.
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sädekallioinen on jaettu muutamaan alalajiin,[2] joiden nimistö ei ole yksiselitteinen.
- pikkusädekallioinen tai isosädekallioinen (E. annuus subsp. annuus)
- isosädekallioinen (E. annuus subsp. lilacinus)
- E. annuus subsp. septentrionalis (lienee alemman alalajin / lajin synonyymi)
- piisädekallioinen tai pikkusädekallioinen (E. annuus subsp. strigosus), usein eri lajina Erigeron strigosus
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sädekallioisen nimialalaji annuus (pikku- tai isosädekallioinen lähteestä riippuen) kasvaa 40–90 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty ja yläosasta haarova. Kukinnot ovat 1,5–2,5 cm leveitä mykeröjä, joiden laitakukat ovat valkoisia tai sinertäviä.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sädekallioinen kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Se on levinnyt tulokkaana monille muille mantereille, mukaan lukien miltei koko Eurooppaan. Pohjoismaissa esiintyy useimmin alalajeja annuus ja strigosus.[4][1][3] Suomessa sädekallioista ja lajin kolmea eri alalajia esiintyy vakiintuneena, enimmäkseen viljelyperäisenä uustulokkaana eteläosassa. Havainnot lajista ovat yleistyneet 2010-luvulla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Greuter, W. & Raab-Straube, E. von (ed.): Compositae. Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity. Erigeron annuus (englanniksi) Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Sädekallioinen – Erigeron annuus Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 595. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Erigeron annuus (englanniksi) Viitattu 11.1.2021.