Säästöpankki (ravintola)
Emilienburg eli Säästöpankki oli Helsingissä Siltasaaren länsikärjessä 1800-luvun alkupuolella sijainnut ravintola. Ravintolan perusti Turusta Helsinkiin vuonna 1819 muuttanut Catharina Wahllund, ja kaupungin silloisen rajan ulkopuolella sijainnut ravintola olikin ylioppilaiden ja Helsingin yliopiston nuoremman opettajakunnan suosiossa. Ylioppilaat antoivat Emelienburgin ravintolalle nimen Säästöpankki (Sparbanken), koska he veivät sinne rahansa ”säästöön”. Samoihin aikoihin myös säästöpankkiaate oli tullut Suomeen ja ensimmäiset säästöpankit perustettu Turkuun vuonna 1823 ja Helsinkiin 1825. Ravintolan yhteydessä oli myös keilarata. Ravintolassa järjestettiin muun muassa 8. toukokuuta 1837 suuret läksiäisjuhlat Helsingistä Porvooseen muuttamassa olleelle runoilija J. L. Runebergille.[1][2]
Catharina Wahllund avasi 1830-luvun lopulla toisen ravintolan Töölönlahden vastapäiselle rannalle Kaisaniemeen. Tämä ravintola vei aikaa myöten Emelienburgin ravintolan asiakkaat ja lopulta itse ravintolarakennuskin rappeutui ja lopulta raunioitui. Ravintolasta muistuttaa nykyisin vain kadunnimi Säästöpankinranta (Sparbankskajen). Kadunnimi otettiin käyttöön 1890-luvulla.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Säästöpankin jäljillä, Hyvinpukeutunut kriitikko-blogi 15.5.2018
- ↑ Kun paremmat paikat suljettiin, niin "Säästöpankissa" jatkettiin. Muuan muumioitunut ylioppilashuumorin muisto, Suomen Kuvalehti, 10.09.1932, nro 37, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kysy museolta 1.4.2014 : Säästöpankinranta?
- ↑ Helsingin kadunnimet, s. 138. (Toinen korjattu painos) Helsingin kaupunki, 1981. ISBN 951-771-220-0