Ryhmy ja Romppainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ryhmy ja Romppainen -kirjat ovat Armas J. Pullan kirjoittama sotilasseikkailusarja, johon kuuluu 14 kirjaa vuosilta 1940–1967.[1] Pullan luomat kansanomaiset hahmot vääpeli Kalle Ryhmy ja vänrikki Ville Romppainen nousivat suureen suosioon sotatalvena 1940lähde?. Ryhmy ja Romppainen -kirjoja käytettiin jatkosodan aikana propagandatarkoituksiin. Valvontakomission määräyksestä monet Ryhmy ja Romppainen -kirjat jouduttiin poistamaan yleisistä kirjastoista, koska niissä venäläiset sotilaat esitettiin laiskoina, likaisina, tahdottomina ja typerinä.

Henkilöhahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vääpeli Ryhmy ja vänrikki Romppainen eivät ole toimintasankareita vaan veijareita, jotka taistelevat vihollista vastaan lähinnä nokkeluudella ja sanailulla. He ovat urheita ja "viisaasti höperöitä" mutta inhoavat turhantärkeyttä, byrokratiaa ja isoja herroja. Heidän tärkein aseensa on puukalikka ja paras ystävänsä "kevyt kenttäkissa" Mörökölli. He välttävät vihollisten tappamista: sen sijaan he "kalauttavat" eli iskevät vastustajaa puukalikalla päähän takaa käsin. Vakiovihollinen on venäläinen toveritar komissaari Natalia Vengrovska, joka on mielettömästi rakastunut Ryhmyyn – jota puolestaan asia jopa kauhistuttaa.

Ryhmy ja Romppainen ylenevät nopeasti. Ryhmy on aluksi sotamies, sitten kersantti ja lopulta vääpeli. Kirjassa Jees, mullikuhnuri! molemmista tulee Mannerheim-ristin ritareita. He löytävät Laatokalta Läskelän itäpuolelta suuren proomun, jossa on kuusi tuliterää panssarivaunua. Proomun omistuksesta joudutaan käymään hiukan myöhemmin kipakka kamppailu venäläisen vartioveneen kanssa. Matkassa ollut TK-mies Pupunen kirjoittaa asiasta repäisevän artikkelin "Mullikuhnurien suururotyö", ja Mannerheim-ristit tulevat miltei paluupostissa.

Armas J. Pulla ei kuitenkaan käsittele myöskään suomalaisia upseereita silkkihansikkain: heidät esitetään usein hyvin tärkeilevinä, byrokraattisina, hidasälyisinä ja virkaintoisina. Kirjassa Jees, hapankaalia, señor, sanoi vääpeli Ryhmy sankarit joutuvat Nicaraguaan, joka oli julistanut sodan Suomelle. Nicaragualaiset esitetään tyypillisenä mahtailevana ja tappelunhaluisena sotilasdiktatuurina, jotka saavat sisällissodan aikaan siitä, pitäisikö maan radiossa soittaa sinfonioita vai iskelmiä.

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjojen pohjalta tehtiin kolme elokuvaa. Päämaja piti Jees ja just -elokuvaa suomalaista sotilasta halventavana. Syksyllä 1944 sensuuri kielsi Jees ja just -elokuvan Neuvostoliittoa loukkaavana. Elokuva hyväksyttiin videolevitykseen vasta vuonna 1988. Ryhmyä esitti Oiva Luhtala, Romppaista Reino Valkama ja Vengrovskaa Kirsti Hurme.

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ryhmy ja Romppainen, Karisto, 1992 (9. p. 2004). ISBN 951-23-3118-7. Sisältää teokset:
    • "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy
    • "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy
    • "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Jees mullikuhnuri!" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Oikea antifilatelisti" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Jees, Nurmijärven mämmiä!" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Jees hapankaalia, señor!" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy
    • "Jees, diktaattori vastoin tahtoaan!" sanoi herra Ryhmy
    • "Iltaa häspyyttäri!" sanoi vääpeli Ryhmy

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 201. (Veli-Pekka Lehtola: Kuoleman ja elämän rintamat) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryhmy_ja_Romppainen&oldid=22871200”