Ruudi Toomsalu
| Ruudi Toomsalu | |
|---|---|
| Rudolf Tomson (–1935) | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta 1913 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 3. elokuuta 2002 (89 vuotta) Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus |
 Viro Neuvostoliitto |
| Ammatti | liikunnanopettaja |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 176 cm |
| Paino | 69 kg |
| Laji | pikajuoksu, pituushyppy |
| Seura | Kalev Tallinna |
| Ennätykset |
100 m 10,7 (1937) 200 m 21,9 (1937) 400 m 50,6 (1937) 100 m aidat 15,9 (1938) pituushyppy 7,41 (1937) 3-loikka 14,35 (1939) [1] |
| Uran alku | 1927 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Viro
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| Intern. University Games | |||
 Hopeaa |
Pariisi 1937 | Pituushyppy | |
Ruudi Toomsalu (vuoteen 1935 asti Rudolf Tomson; 2. huhtikuuta 1913 Tallinna Viron kuvernementti, Venäjän keisarikunta - 3. elokuuta 2002 Tallinna) oli virolainen 1930-luvun menestynein virolainen pikajuoksija ja pituushyppääjä ja uransa jälkeen urheilunopettaja.
Opiseklu Virossa ja Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruudi Toomsalu valmistui ylioppilaaksi Jakob Westholmin lukiosta vuonna 1931. Sen jälkeen hän jatkoi Tarton yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1934-39. Sotavuosina Toomsalu asui Yhdysvalloissa; hän opiskeli vuosina 1939-1940 Iowan yliopistossa Yhdysvalloissa ja vuosina 1945-1946 New Yorkin yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Sotien jälkeen hän palasi Neuvosto-Viroon ja opiskeli Tarton yliopistossa valmistuen liikunnanopettajaksi vuonna 1949.[1]
1930-luvun virolainen pikajuoksun ja pituushypyn ykkönen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toomsalu, silloin vielä Tomson, aloitti aktivisen urheilu-uransa vuonna 1929. Kaksi vuotta sen jälkeen hän liittyi Tallinnan Kaleviin. Hän oli Viron aikaisella urallaan vuosina 1933–1938 15-kertainen Viron mestari (kuusi kertaa 100 metrissä, viisi kertaa 200 m ja neljä kertaa pituushypyssä) sekä vuosina 1931–1938 seitsemän kertaa Viron mestari 4 x 100 metrillä Kalevin edustajana. Hän paransi Viron ennätyksiä vuosina 1933-1937 100 metrillä kaksi kertaa (10,9 - 10,7), 200 metrillä kuusi kertaa (22,9 - 21,9) ja 60 metrillä (7,0), 150 metrillä (16,2), 200 metrin aitajuoksussa (26,8) ja pituushypyssä (7.41).[1]
Toomsalun kansainvälinen ura alkoi vuonna 1935 osallistumisella Budapestin ylioppilaskisoihin, joissa hän oli 100 metrillä loppukilpailun 6. ja pituushypyn 8.[1] Seuraavan vuoden Berliinin olympialaisissa Toomsalu oli myös mukana ja eteni 2. alkueriin sijoittuen 3:ksi ajalla 11,0. Pituushypyssä hän ei selvittänyt karsintoja tuloksellaan 7,00.[2] Vuonna 1937 hän voitti hopeaa pituushypyssä opiskelijoiden MM-kisoissa Pariisissa tuloksella 7,29 kilpailun voittajan ollessa Saksan Lutz Long. Vuoden 1938 EM-kisoissa Pariisissa hän sijoittui pituushypyssä 5:ksi tuloksella 7,24. Hän epäonnistui samoissa kisoissa 200 metrillä jääden alkuerässään 4:ksi.
Suomalaisille Toomsalu tuli tunnetuksi vuotuisten maaottelujen myötä. Toomsalu otti osaa vuosien 1936, 1937 ja 1938 maaotteluihin ja otti niissä voitot 100 ja 200 metrillä sekä pituushypyssä. Etenkin 100 metrin voitto vuoden 1937 Kuopion-maaottelussa nosti hänet urheilua seuraavien suomalaisten tietoisuuteen hänen juostuaan ajan 10,7.[3] Maaotteluita Toomsalulle kertyi kaikkiaan 14 ennen siirtymistään opiskelemaan Yhdysvaltoihin kesällä 1939.[1]
Opiskelijana ja urheilijana Yhdysvalloissa sodan aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa ollessaan hän teki parhaat tuloksensa 3-loikassa. Kesällä 1939 saavuttuaan New Yorkiin hän teki 3-loikkaennätyksensä 14,35. Opiskeluaikanaan hän saavutti NCAA:n mestaruuskisoissa vuonna 1941 pronssia tuloksella 13,93 ja vuonna 1942 hopeaa tuloksella 13,73.[1]
Siviiliura ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen kuin hän muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan, hän työskenteli Tallinnan poliisissa ja Viron urheilun keskusliitossa. Sodan jälkeen 1950-luvula Toomsalu on työskennellyt opettajana ja valmentajana Tarton yliopistossa, Tallinnan nuorisourheilukoulussa ja Tallinnan ammattikorkeakoulussa.
Toomsalun tunnetuimpia oppilaita olivat Erich Veetõusme, Bruno Junk, Fred Kudu, Ervin Uuk, Aadu Krevald, Ülo Iter, Aavo Luigela, Eldur Annus, Lembit Kolk ja Ramon Lindal.[4]
Toomsalu nousi suomalaisten tietoisuuteen presidentti Kekkosen tehtyä epävirallisen vierailun Neuvosto-Viroon maaliskuussa 1964. Vierailun aikana hän tapasi Mustamäen lähiövierailun yhteydessä Toomsalun ja vaihtoi muutaman sanan hänen kanssaan. Sen jälkeen Kekkonen ja Toomsalu vaihtoivat tervehdyksiään ja onnittelujaan vuosien varrella merkkipäivien yhteydessä.[5]
Toomsalu kirjoitti useita urheilua ja historiaa käsitteleviä kirjoja. Hän oli vaikuttamassa Tallinnan urheilkupaikkarakentamiseen mm. stadionit, Kalevin Urheiluhalli ja monia muita liikuntapaikkoja.[4]
Vuonna 1965 hänelle myönnettiin Neuvosto-Viron ansioituneen urheilijan tunnustus ja Viron uudelleenitsenäistyneessä tasavallassa vuonna 1998 hänelle myönnettiin Valkoisen tähden V-luokan mitali. Hän on ollut Viron olympiakomitean ja Kalevin urheiluseuran kunniajäsen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Toomsalu, Ruudi esbl.ee. 30.12.2015. ESBL. Viitattu 18.5.2023. (viroksi)
- ↑ Ruudi Toomsalu olympedia.org. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Pikkuveli pitää isoa tiukalla. Helsingin Sanomat, 20.6.1937, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2023.
- ↑ a b Suri Ruudi Toomsalu delfi.ee. Viitattu 18.5.2023. (eesti)
- ↑ Lilja, Pekka; Raig, Kulle: ”Yllättävä tapaaminen lähiössä”, Urho Kekkonen ja Viro, s. 160-162. Helsinki / Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-80-8
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
