Ruth Wegelius
Ruth Alice Margaretha Wegelius (21. tammikuuta 1915 Helsinki[1] – 8. kesäkuuta 2003 Helsinki[2]) oli suomalainen lääkäri ja lasten leukemian hoidon uranuurtaja.
Wegeliuksen vanhemmat olivat insinööri Thor Freywind Wegelius ja Agda Alice Allenius. Wegelius tuli ylioppilaaksi 1932 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1943. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1948 ja sai lastentautien erikoislääkärin pätevyyden 1951.[1] Sota-aikana Wegelius palveli kenttä- ja sotasairaalassa, sotien jälkeen hän työskenteli Arvo Ylpön johtamassa Lastenklinikassa.[2]
Wegelius perehtyi lastenhematologiaan Yhdysvalloissa 1948 ja hoiti lasten veritauteja Lastenklinikalla apulaislääkärinä ja -opettajana. Marian sairaalassa hän työskenteli 1953–1956 ja sitten Auroran sairaalassa apulaisylilääkärinä. Vuonna 1967 hänestä tuli Auroran sairaalan lastenosaston ylilääkäri, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1978. Ensimmäinen Wegeliuksen hoitama pysyvästi parantunut leukemiapotilas, 12-vuotias tyttö, diagnosoitiin vuonna 1959. Wegelius oli lasten leukemiaryhmän eli myöhemmän Lastenhematologian ja onkologian yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja sittemmin yhdistyksen kunniajäsen ja -puheenjohtaja.[2]
Lastentautiopin dosentti Helsingin yliopistossa Wegeliuksesta tuli 1956, professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1975.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
