Rustonupikka
| Rustonupikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Leotiomycetes |
| Luokka: | Leotiomycetidae |
| Lahko: | Leotiales |
| Heimo: | Leotiaceae |
| Suku: | Rustonupikat Leotia |
| Laji: | lubrica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Rustonupikka (Leotia lubrica) on suppilovahveroa muistuttava hyytelömäinen ja sitkeä sienilaji. Se on 3–6 senttimetriä pitkä ja 1–3 senttimetriä leveä. Sienen väri vaihtelee kellanvihreästä oranssinruskeaan. Lakki on muodoltaan epäsäännöllinen ja aaltoileva ja sen alapinta on sileä. Jalka on lakkia keltaisempi. Sienellä ei ole erityistä hajua. Rustonupikka kasvaa tuppaina yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen tuoreissa kangasmetsissä,[2] lehdoissa ja korvissa. Kasvuaika on elokuusta lokakuuhun.[3] Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]
Rustonupikka on lievästi myrkyllinen, eikä sitä suositella syötäväksi. Se kuitenkin muistuttaa nuorta suppilovahveroa. Lajit voi erottaa siitä, että rustonupikka on väriltään vaaleampi, sen alapinta on sileä[4] ja rakenne hyytelömäinen ja sitkeä.[3] Rustonupikalla ei ole myöskään tyypillistä tuoksua.[2]
Rustonupikkaa on pidetty aikaisemmin syötävänä, ja se on tunnettu nimillä "hyytelömörsky"[5] ja "viherhyytelönupikka"[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum. Viitattu 20.2.2021.
- ↑ a b Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 135. Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-373-056-4
- ↑ a b Rustonupikka Luontoportti. Viitattu 20.2.2021.
- ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 465. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 235. (2. painos) WSOY, 1971.
- ↑ Ulvinen, Tauno: Suursieniopas, s. 287. Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5