Rusopääluri
| Rusopääluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Silmälasilurit Psitteuteles |
| Laji: | goldiei |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Rusopääluri (Psitteuteles goldiei) on silmälasilurien sukuun kuuluva papukaijalintu. Joskus se luokitellaan sateenkaarilurien sukuun.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 19 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään vihreä, kellanvihreä alapuolelta ja siipien alapeitinhöyhenistä. Otsa ja päälaki ovat punaiset (naaraalla himmeämpi), takaraivo sininen, korvan peitinhöyhent ja posket punertavat tummansinisin viiruin ja alapuolen höyhenissä on tummanvihreää viirutusta. Siipisulkien alapinnassa on keltainen vyö. Pyrstö on päältä oliivinvihreä ja alta kellertävä, nokka musta, iiris ruskea ja koivet vihertävänruskeat. Nuoren linnun päälaki on vihreä ja siinä on punaista kirjailua.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusopääluri esiintyy Uuden-Guinean vuoristoisessa sisämaassa.[2]
Rusopäälurin esiintymisalueen laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusopäälurit elävät vuoristometsissä aina 2 800 metrin korkeudelle saakka.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusopäälurit liikkuvat tavallisesti perhekunnittain tai pienissä parvissa. Puiden massakukinnan aikana ne liittyvät jopa 100 yksilön suurparviksi. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, ja hedelmiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Psitteuteles goldiei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
|