Ruskosiippa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Ruskosiippa | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Lepakot Chiroptera |
Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
Suku: | Aitosiipat Myotis |
Laji: | emarginatus |
Kaksiosainen nimi | |
Myotis emarginatus |
|
Ruskosiipan levinneisyys |
|
Katso myös | |
Ruskosiippa (Myotis emarginatus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji.
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruskosiippoja esiintyy Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja se on levinnyt myös itään päin Afganistaniin asti.[2] Laji viihtyy mäkimaastossa ja laaksoissa. Piilopaikkoinaan ne pitävät luolia ja talojen ullakoita. Ruskosiipoille kelpaa ravinnoksi mm. hämähäkit ja hyönteiset. Laji talvehtii yksinään tai 20 yksilön ryhmässä.[3]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruskosiippa on väritykseltään punertavanruskea.[2] Lepakon ruumis on 4,1–5,3 cm pitkä ja sillä on massaa 6–10 g. Lajille ominaista on korvan takareunoissa, pitkien korvankansien kärkien kohdalla suorakulmaiset lovet.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Nagy, Z.: Myotis emarginatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Mazin B. Qumsiyeh: Mammals of the Holy Land, s. 120. Texas Tech University Press, 1996. ISBN 9780896723641 (englanniksi)
- ↑ a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 97. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6