Ruskosepikkä
| Ruskosepikkä | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Heimo: | Sepikät Eucnemidae |
| Suku: | Rhacopus |
| Laji: | sahlbergi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhacopus sahlbergi |
|
| Katso myös | |
Ruskosepikkä (Rhacopus sahlbergi) on sepiköiden (Eucnemidae) heimoon kuuluva kovakuoriaislaji. Ruskosepikän tieteellinen lajinimi sahlbergi kunnioittaa suomalaista luonnontieteilijä Carl Reinhold Sahlbergia. Ruskosepikkä on 4–10 millimetrin mittainen. Sen tuntosarvet ja jalat ovat pitkät ja silmät suuret. Lajin levinneisyysalue kattaa alueita Pyreneiden vuorilta itään Mongoliaan asti. Maailmanlaajuisesti se on harvalukuinen. Suomessa laji on verrattain yleinen, mutta luokitellaan silti silmälläpidettäväksi lajiksi. Ruskosepikän toukat kehittyvät ohuessa, valkolahossa puussa. Ne kuoriutuvat puusta jättäen siihen 2–3 millimetrin levyisen aukon. Ruskosepikän väritys ja suuret silmät viittaavat yöaktiivisuuteen, mitä myös Espanjassa ja Ruotsissa tehdyt havainnot tukevat.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heliövaara, Kari; Mannerkoski, Ilpo; Muona, Jyrki; Siitonen, Juha & Silfverberg, Hans: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset, s. 184–185. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6