Rupilisko
| Rupilisko | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Pyrstösammakot Caudata |
| Heimo: | Vesiliskot Salamandridae |
| Suku: | Triturus |
| Laji: | cristatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Triturus cristatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Rupiliskon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Rupilisko, tai rupimanteri[3], (Triturus cristatus) kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon ja salamanterien heimoon. Rupilisko on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, ja uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen.[4] Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen.[1] Maankäyttöön liittyvät muutokset rupiliskojen elinseudulla muodostavat suurimman uhkan lajille Suomessa.[4]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rupilisko voi kasvaa jopa 17 sentin pituiseksi, kun taas vesilisko jää 10 sentin pituiseksi.[4] Rupiliskon iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Rupiliskon vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä. Naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat.[4] Koiraalla on kutuaikana selästä pyrstöön ulottuva kaksiosainen harja. Rupiliskon iho erittää limaa, joka suojaa sitä sen liikkuessa maalla. Iho erittää myös lievästi myrkyllistä ainetta, jolla rupilisko pyrkii suojautumaan saalistajilta.
-
rupiliskon vatsa -
Kutuasuisella rupiliskokoiraalla on kaksiosainen selkäharja
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa rupiliskoa esiintyy Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Rupiliskoa esiintyy suuressa osassa Eurooppaa[4]. Se on yleinen Ruotsin ja Norjan eteläosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla.
Rupilisko tarvitsee lisääntymiseen pieniä kalattomia lampia.[4]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rupilisko viettää suurimman osan vuodesta maalla. Keväällä yksilöt saapuvat lisääntymislampeen lisääntymiskumppania etsimään. Naaraat munivat hedelmöittyneet munat yksitellen vesikasvien lehtien alapinnalle. Täysikasvuinen naaras voi tuottaa jopa 300 munaa. Munat ovat vaaleita, noin kahden millimetrin kokoisia. Muniminen tapahtuu touko-kesäkuussa, ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa veden lämpötilasta riippuen. Toukka elää vedessä ja pääsee muodonvaihdokseen loppuun yleensä elokuussa. Muodonvaihdoksessa muun muassa kidukset häviävät, iho paksuuntuu ja keuhkot kehittyvät. Rupiliskot tulevat sukukypsiksi 3–5-vuotiaina ja voivat elää jopa 20-vuotiaaksi. Talvet laji viettää horroksessa suojaisissa onkaloissa, juurakoissa tai esimerkiksi maassa olevien lahopuiden alla.[4] Rupilisko on hämäräaktiivinen.
-
rupiliskon muna -
melkein kuoriutunut muna -
äskettäin kuoriutunut toukka -
toukka ennen muodonmuutosta -
nuori rupilisko
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rupilisko on lihansyöjä. Ravinnokseen se käyttää selkärangattomia eläimiä, matoja, toukkia ja etanoita. Sillä on terävät hampaat saaliinsa pitelemiseen.
Erityistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa rupiliskon levinneisyyttä Suomessa. Havaintoja rupiliskosta voi ilmoittaa keskusmuseolle Internetissä Hatikka-luontohavaintopäiväkirjan kautta.
Rupilisko on Joensuun kaupungin nimikkoeläin.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jan Willem Arntzen, Sergius Kuzmin, Robert Jehle, Trevor Beebee, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko, Natalia Ananjeva, Nikolai Orlov, Boris Tuniyev, Mathieu Denoël, Per Nyström, Brandon Anthony, Benedikt Schmidt, Agnieszka Ogrodowczyk: Triturus cristatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 559. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
- ↑ Rupilisko — Triturus cristatus (Laurenti, 1768) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 22.6.2024.
- ↑ a b c d e f g Ville Vuorio: SY34/2009 Suomen uhanalaisia lajeja: Rupilisko (Triturus cristatus). Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Marraskuu 2009. ISBN 978-952-11-3562-0 (PDF), ISBN 978-952-11-3561-3 (nid.).. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2012).
- ↑ http://www.joensuu.fi/rupilisko
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen ympäristöministeriö: SY34/2009 Suomen uhanalaisia lajeja: Rupilisko (Triturus cristatus), Ville Vuorio, 2009
- Sammakkolampi.fi - rupilisko (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rupilisko innostui esittelemään kutukomeutensa juuri kun kamera aiottiin sulkea, Yle.fi, uutiset 26.6.2021
| ||||||||||