Ruotsin saaret
Ruotsin saaret sijaitsevat pääasiassa sisävesistöissä (62 %), kun merenrannoikoilla on vain 38 % saarista. Ruotsissa on laskettu olevan 267 570, kun mukaan otetaan yli 9 neliömetrin saaret. Niiden yhteispinta-ala on 12 112 neliökilometriä, joka on 3 % Ruotsin maapinta-alasta. Saarten yhteenlaskettu rantaviivan pituus on 67 251 kilometriä.[1][2]
Saarten koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin tilastokeskuksen (SCB) mukaan useimmat saaret ovat Ruotsissa pieniä, sillä alle hehtaarin kokoisia saaria on otettu tilastoon 247 010 saarta (92%), 1–10 hehtaarin saaria on 16 769, 10–100 hehtaaria 3 173, 100–1 000 hehtaarin 530 ja yli 1 000 hehtaarin eli 10 neliökilometrin saaria 88.[2]
Saarien lukumäärät Ruotsissa lääneittäin ja kokoluokittain (vuoden 2013 selvitys) | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
10–100 m² | 1–10 a | 10–100 a | 1–10 ha | 10–100 ha | 1–10 km² | 10– km² | Yhteensä | |
Tukholman lääni | 13 274 | 11 216 | 5 373 | 2 394 | 574 | 97 | 24 | 32 952 |
Uppsalan lääni | 5 819 | 5 605 | 2 115 | 633 | 131 | 25 | 2 | 14 330 |
Södermanlandin lääni | 2 774 | 3 824 | 1 775 | 588 | 131 | 19 | 2 | 9 113 |
Itä-Götanmaan lääni | 3 998 | 5 515 | 2 930 | 1 169 | 200 | 26 | 3 | 13 841 |
Jönköpingin lääni | 836 | 1 923 | 821 | 193 | 29 | 0 | 1 | 3 803 |
Kronobergin lääni | 1 386 | 3 292 | 1 584 | 324 | 40 | 4 | 2 | 6 632 |
Kalmarin lääni | 4 463 | 7 680 | 3 574 | 1 165 | 204 | 31 | 4 | 17 121 |
Gotlannin lääni | 280 | 627 | 149 | 27 | 16 | 6 | 3 | 1 108 |
Blekingen lääni | 1 292 | 1 719 | 719 | 253 | 81 | 17 | 1 | 4 082 |
Skånen lääni | 1 678 | 2 628 | 609 | 118 | 19 | 4 | 3 | 5 059 |
Hallandin lääni | 865 | 1 778 | 624 | 200 | 26 | 3 | 0 | 3 496 |
Länsi-Götanmaan lääni | 10 706 | 12 858 | 5 386 | 1 750 | 396 | 68 | 8 | 31 172 |
Värmlannin lääni | 3 737 | 4 921 | 2 271 | 659 | 118 | 16 | 2 | 11 724 |
Örebron lääni | 1 567 | 2 631 | 1 046 | 240 | 31 | 10 | 0 | 5 525 |
Västmanlandin lääni | 619 | 1 121 | 505 | 157 | 36 | 11 | 1 | 2 450 |
Taalainmaan lääni | 4 119 | 6 214 | 2 804 | 643 | 87 | 7 | 1 | 13 875 |
Gävleborgin lääni | 2 477 | 5 246 | 2 779 | 821 | 139 | 27 | 2 | 11 491 |
Västernorrlandin lääni | 1 592 | 2 590 | 1 375 | 468 | 109 | 22 | 7 | 6 163 |
Jämtlandin lääni | 2 749 | 7 768 | 4 330 | 968 | 110 | 17 | 3 | 15 945 |
Västerbottenin lääni | 4 853 | 11 282 | 5 561 | 1 457 | 206 | 21 | 4 | 23 384 |
Norrbottenin lääni | 5 313 | 16 600 | 9 519 | 2563 | 499 | 98 | 15 | 34 607 |
Yhteensä | 74 271 | 116 932 | 55 807 | 16 769 | 3 173 | 530 | 88 | 267 570 |
Noin kolmasosa saarista sijaitsee Norrbottenin, Tukholman- ja Länsi-Götanmaan läänissä. Gotlannin saari on Ruotsin suurin saari ja se muodostaa noin neljäsosan Ruotsin saarten yhteispinta-alasta. Luettelon Ruotsin suurimmista saarista löytyy artikkelein loppuosasta.[2][1]
Saarten asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin tilastokeskuksen (SCB) mukaan noin puolet ruotsalaisista asuu korkeintaan parin kilometrin päässä merenrannikosta. Siksi on helppo ymmärtää, että 16 % ruotsalaisista eli 1,6 miljoonaa ihmistä asuu saaristossa. Ruotsin tilastokeksuksen vuoden 2013 tilastojen mukaan 8 093 saarella oli rakennuskantaa, joka muodostui 905268 rakennuksesta ja josta 414 277 olivat huoneistoja. Rakennetuista saarista noin 6 921 oli asuinhuoneistoja. Yhteensä 984 saarella oli kiinteää asutusta, mutta niistä 574 saarella ei ole kiinteää tieyhteyttä mantereelle. Asuttuja saaria on vain 0,4 % kaikista saarista. Eniten asukkaita on Gotlannin, Bohuslänin, Länsi-Götanmaan, Tukholman ja Roslagenin alueiden saarilla. Saarilla asuminen on vähentynyt tasaisesti. Asutettujen määrä on erään selvityksen mukaan laskenut 6 % vuodesta 2005 vuoteen 2012.[1][2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Antikainen, Janne &Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 40-41. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.1.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Öar i Sverige 2013 (MI 50 SM 1402, PDF), SCB, 15.9.2015, viitattu 5.2.2021