Ruotsalainen hiphop

Ruotsalainen hiphop sai alkunsa 1980-luvulla, kun myös muut hiphop-kulttuuriin liittyvät taiteenlajit, kuten breakdance ja graffititaide, rantautuivat Ruotsiin. Aluksi suurin osa hiphop-artisteista räppäsi englanniksi. Nykyään moni menestyvimmistä räppäreistä käyttää kielenä ruotsia, vaikka englanti on edelleen suosittu kieli niiden joukossa, jotka toivovat musiikilleen kansainvälistä menestystä.

Historia

Alku

Vuonna 1980 DJ René Hedemyr julkaisi ensimmäisen Ruotsissa äänitetyn rap-kappaleen nimeltä Record Pool Rap. Sittemmin kunnia hiphopin tuomisesta Ruotsiin on katsottu kuitenkin kuuluvan Per Cussionille ja Grandmaster Funkille. Vuonna 1984 he julkaisivat kappaleet Don’t Stop, Snow Blind ja Payin’ The Price. Breakdance oli tullut Ruotsiin jo vuotta aikaisemmin ja levinnyt nopeasti pioneereinaan tanssijat Robot Lasse, Mark ja Spirio.

Kesällä 1984 suuren tanssikilpailun jälkeen Double M Crew, Abdula & The Rockers, Rock Ski, Almighty T sekä MC II Fresh yhdistivät voimansa ja muodostivat hiphop-kollektiivin nimeltään Ice Cold Rockers, johon kuului räppäreitä, DJ:itä, tanssijoita ja graffititaiteilijoita. Broadcaster D ja One Eye Que (myöhemmin Ayo) aloittivat yhteistyönsä.

Vuonna 1987 ilmestynyt kulttielokuva Stockholmsnatt, jonka näyttelijäkaartiin kuului IC Rockers, levitti hiphop-kulttuuria Tukholman ulkopuolelle. Elokuvan soundtrackilla esiintyivät Pop-C ja Snoopy, joiden hitti Next Time oli julkaistu edellisenä vuonna. Uudet artistit seurasivat heidän jalanjäljissään. Rob’n’Raz tuotti singlen Competition is None, joka sisälsi dubista ja dancehall-musiikista vaikutteita saanutta räppiä Papa Dee -artistilta. Tukholmalainen See-Que teki yhteistyötä amerikkalaisen levy-yhtiön Priority Recordsin kanssa yhtyeen Basement Flavor -kokoelmalevyllä.

Ensimmäinen ruotsinkielinen rap-kappale oli MC Timin Jag Är Def, joka julkaistiin vuonna 1989. Samana vuonna perustettiin hiphop-ryhmä Just D, jonka suosittu ruotsinkielinen albumi toi rap-musiikin suuren yleisön tietoisuuteen.

Ensimmäinen läpimurto

1980-luvun lopulla hiphop-musiikista tuli entistä suositumpaa Ruotsissa. Neneh Cherryn Raw Like Sushi -albumin kansainvälisen menestyksen myötä myös Ruotsin media alkoi ottaa genren tosissaan. Räpin ruotsinmestaruuskilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Kilpailun voitti Sons Of Soul, jonka vuoden 1991 ensimmäistä albumia seurasi kaksi menestyksekästä julkaisua, Madness ja Another Day Is Gone. Toiselle sijalle tuli Ms Melodie, joka loi myöhemmin uraa nimellä Leila K ja sai Neneh Cherryn tavoin kansainvälistä menestystä hitillään Got To Get. Hiphop-musiikille oli nyt olemassa vakaat markkinat ja levy-yhtiöt alkoivat rekrytoida lahjakkuuksia.

Just D julkaisi useita albumeita vuodesta 1990 alkaen. Heidän debyyttialbuminsa 1 steg bak & 2 steg fram (1990), sitä seurannut Svenska Ord (1991) sekä tupla-albumi Rock’n’Roll (1992) olivat suosittuja sellaisten ihmisten joukossa, jotka tutustuivat hiphopiin nyt ensimmäistä kertaa. Just D voittikin levyillään useita Grammis- ja Rockbjörn-palkintoja. Vielä menestyksekkäämpiä olivat heidän seuraavat albuminsa Tre Amigos (1994) ja Plast (1995).

Snoopy (tunnetummalta nimeltään Quincy Jones III) muutti Yhdysvaltoihin ja ryhtyi tuottamaan musiikkia sellaisille artisteille kuten Too Short, 2Pac, Young MC, LL Cool J ja Ice Cube. The Sure Shot Groove (MC Stranger ja Complicated C) debytoi julkaisulla Rhymes R Flowin’. Infinite Mass -kollektiivi voitti World Rap Competition -kilpailun Ruotsin karsinnan ja julkaisi EP:n Da Blackmass. Yksi heidän kappaleistaan, Shoot The Racist, oli Sökarna-elokuvan (1993) soundtrackilla. Kappale sai sittemmin uuden nimen Area Turns Red, koska laulun lyriikat aiheuttivat kohua mediassa.

The Latin Kings -ryhmä aloitti uuden vaiheen ruotsalaisessa hiphop-musiikissa. He käyttivät monietnistä rinkebynruotsiksi kutsuttua nuorisokieltä ja kuvasivat lauluissaan elämää Tukholman lähiöissä. Heidän debyyttialbuminsa Välkommen till Förorten oli listamenestys ja kriitikoiden suosikki. Albumin tuotti Gordon Cyrus, joka on yksi Ruotsin ensimmäisen urban music -levy-yhtiön, Breaking Breadin perustajista. Tuleva hiphop-sukupolvi tulisi erottautumaan englanniksi räpänneistä edeltäjistään käyttämällä lauluissaan ruotsin kieltä.

Toinen läpimurto

Petter debytoi vuonna 1998 menestysalbumillaan Mitt sjätte sinne, joka johti hiphopin suureen valtavirtasuosioon Ruotsissa 1990-luvun lopulla. Hänen lisäkseen esiin nousi joukko muitakin artisteja kuten Thomas Rusiak, DJ Sleepy ja Eye N' I. Petterin jälkeen koko kansan tietoisuuteen nousivat esimerkiksi Ken Ring, Ayo, Feven, Looptroop ja Timbuktu. Feven julkaisi kriitikoiden ylistämän Hela Vägen Ut -albuminsa vuonna 2001, ja Looptroop alkoi saada huomiota usein yhteiskuntakriittisestä hiphopistaan kotimaansa lisäksi myös ulkomailla. Lundista kotoisin oleva Timbuktu teki läpimurtonsa ja keräsi mainetta yhtenä Ruotsin suosituimmista MC:istä.

2000-luku

2000-luvulla mainetta Ruotsin kansallisissa medioissa ovat saaneet mm. Promoe, Snook, Afasi & Filthy, Ayesha, Fjärde Världen, Fattaru, Medina, Ken Ring, Ison & Fille, Advance Patrol, Adam Tensta, Lazee, J-Son, Organism 12, Lilla Namo ja Linda Pira.

Monet näistä artisteista ovat olleet tekemisissä ruotsalaisen hiphopin kanssa syntymästään saakka tai ainakin hyvin nuoresta. Ruotsalainen hiphop-skene on muuttunut jollain tapaa vähemmän räjähdysalttiiksi mutta on myös nykyään vähemmän vaarassa kadota kuin aiemmin. Amerikkalaisesta hiphopista saadut vaikutteet eivät ole enää niin huomattavia kuin aikaisemmin, vaikkakin yhä merkittäviä. Lisäksi vaikutteita saadaan Ranskasta, Britanniasta ja Japanista sekä muista musiikillisesti mielenkiintoisista ja innovatiivisista maista.

Ruotsalaisessa hiphopissa on edustettuna paljon erilaisia genrejä. Vaihtoehto-hiphop on luultavasti suurempi kuin Gangsta rap ja Hardcore hiphop yhteensä, mistä hiphop-kollektiivi Kartellen on hyvä esimerkki. Ryhmä on päässyt melko lyhyessä ajassa erittäin pitkälle heidän itsensä mukaan helposti samaistuttavien tekstiensä ansiosta. Ruotsalaisessa hiphopissa on myös monia fuusiogenrejä kuten Neo soul, Grime ja Reggaeton.

Levyjen myyntiluvut eivät välttämättä kerro koko totuutta artistin suosiosta tai merkityksestä. Tähän on syynä lähinnä tiedostonjako ja muuttuvat kulutustottumukset. Osa ruotsalaisista hiphop-artisteista julkaisee levyjä, joiden he tietävät jäävän taloudellisiksi tappioiksi, toiveenaan ansaita rahat takaisin konserttien ja muiden live-esiintymisten, sponsoroinnin, mainosten ja sekalaisten projektien kautta.

Tunnettuja artisteja

Ruotsin hiphop-maailmassa itselleen nimeä tehneitä ihmisiä on paljon. Miespuoliset rap-artistit ovat jo pitkään dominoineet ruotsalaista hiphop-skeneä, vaikka naisartistit kuten Feven, Melinda Wrede ja Remedeeh ovat myös tunnettuja nimiä. Viime vuosina naiset ovat kuitenkin alkaneet vallata hiphopissa huomattavasti enemmän alaa. Muiden muassa Linda Piran, Lilla Namon ja Silvana Imamin levyjulkaisut osoittavat, että naisilla on jo nyt merkittävä rooli hiphopissa. Kansainvälistä menestystä saavuttaneita ruotsalaisia hiphop-artisteja ovat esimerkiksi Quincy Jones III, Looptroop Rockers, Max Peezay ja Million Stylez.

Ei-kaupallinen hiphop

Ruotsissa on aina ollut hiphop-ryhmiä, jotka ovat vastustaneet musiikkialan kaupallisempaa puolta ja yrittäneet löytää musiikille vaihtoehtoisia jakelu- ja markkinointikanavia. Internetillä on ollut suuri merkitys mediaviestinnässä, ja erilaisten virtuaaliyhteisöjen kautta ihmiset ovat voineet löytää kuuntelijoita musiikilleen, jopa ilman levytyssopimusta. Ruotsalaiset virtuaaliyhteisöt kuten DubCnn.se, Frizon.se ja Whoa.nu ovat keskittyneet ruotsalaiseen hiphopiin.

Musiikin levittämiseen käytetään lisäksi esimerkiksi YouTube-, Facebook- ja Myspace-verkkosivustoja.

Graffitikulttuuri ruotsalaisessa hiphopissa

Graffiteja on perinteisesti pidetty hiphopiin kuuluvana taidemuotona, ja niistä on usein puhuttu hiphopin neljäntenä elementtinä MC:iden, DJ:ien ja breakdancen lisäksi. Ruotsissa 1980-luvun alussa läpilyöneet hiphop-elokuvat Style Wars ja Wildstyle toimivat tärkeinä inspiraationlähteinä, ja vuonna 1987 ensi-iltansa sai muun muassa nuorisoväkivaltaa ja kilpailevia jengejä kuvaava kulttielokuva Stockholmsnatt. Ensimmäisiä graffitimaalareita Tukholman alueella olivat esimerkiksi Disey, Zack, Merley (paremmin tunnettu nimellä Liam Norberg), Puppet, Razor, Zappo ja Ziggy.

Vuonna 2004 räppäri Promoen julkaisema These Walls Don't Lie -klubihitti kertoo Ruotsin graffitikulttuurista ja maalareiden ottamista riskeistä.