Run Devil Run

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Run Devil Run on Paul McCartneyn studioalbumi, joka julkaistiin 4. lokakuuta 1999. Albumi on McCartneyn kunnianosoitus hänen nuoruutensa rock and roll -vaikutteille, ja se sisältää pääasiassa covereita 1950-luvun rock and roll -kappaleista sekä kolme McCartneyn itse kirjoittamaa kappaletta. Levy oli ensimmäinen McCartneyn julkaisu hänen vaimonsa Linda McCartneyn kuoleman jälkeen, ja sen äänitykset toimivat osittain terapeuttisena prosessina.

Tausta ja konsepti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin nimi, Run Devil Run, on peräisin New Orleansissa myytävästä kotikonsteista, jonka tarkoituksena on ajaa pois pahoja henkiä. McCartney valitsi nimen viitatakseen albumin energiseen ja spontaaniin rock-tyyliin. Albumin kappalevalikoima pohjautuu hänen rakkauteensa 1950-luvun musiikkia kohtaan, ja se koostuu kappaleista, joita McCartney oli soittanut jo Beatles-aikoinaan Liverpoolin klubeilla.

McCartney päätti käyttää studioon kokeneita muusikoita, jotka pystyivät vangitsemaan alkuperäisen rock and roll -energian. Mukana olivat muun muassa David Gilmour (Pink Floyd) ja Ian Paice (Deep Purple).

Albumilla on yhteensä 15 kappaletta. Suurin osa niistä on covereita sellaisilta artisteilta kuin Chuck Berry, Little Richard ja Elvis Presley. McCartney lisäsi joukkoon myös kolme omaa sävellystään:

“Run Devil Run”

“Try Not to Cry”

“What It Is”

Nämä kappaleet on sävelletty ja tuotettu alkuperäisen rock and roll -henkeä kunnioittaen, joten ne sulautuvat saumattomasti osaksi albumia.

Äänitysprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi äänitettiin Abbey Road -studioilla Lontoossa, ja McCartney halusi säilyttää äänityksissä välittömyyden tunteen. Monet kappaleet äänitettiin nopeasti muutamalla otolla, jotta alkuperäisen rock and roll -musiikin raaka energia säilyisi.

Run Devil Run sai yleisesti ottaen positiivisia arvioita kriitikoilta. Monet ylistivät McCartneyn paluuta rock and rollin juurille ja hänen kykyään vangita vanhan ajan energiaa. Albumin vastaanotto kaupallisesti oli kohtuullinen, ja se nousi Yhdistyneen kuningaskunnan albumilistalla sijalle 12 ja Yhdysvalloissa sijalle 27.

Kriitikot kehuivat erityisesti McCartneyn karismaattista laulutyyliä ja hänen kykenevyyttään tehdä vanhoista kappaleista omannäköisiään. Albumin katsottiin olevan myös emotionaalisesti merkityksellinen McCartneylle, koska se tarjosi hänelle tilaisuuden palata perusasioiden äärelle vaikean elämänvaiheen jälkeen.

Kappalelistaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Blue Jean Bop

2. She Said Yeah

3. All Shook Up

4. Run Devil Run

5. No Other Baby

6. Lonesome Town

7. Try Not to Cry

8. Movie Magg

9. Brown Eyed Handsome Man

10. What It Is

11. Coquette

12. Got Stung

13. Honey Hush

14. Shake a Hand

15. Party

Abbey Road Studios: Äänitystiedot

Billboard-listat

Rolling Stone: Albumiarvio