Ruhtinatarkirvari
| Ruhtinatarkirvari | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Osalahko: | Muscomorpha |
| Yläheimo: | Syrphoidea |
| Heimo: | Kukkakärpäset Syrphidae |
| Alaheimo: | Milesiinae |
| Tribus: | Cerioidini |
| Suku: | Sphiximorpha |
| Laji: | subsessilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sphiximorpha subsessilis |
|
Ruhtinatarkirvari (Sphiximorpha subsessilis) on kukkakärpästen heimoon kuuluva kärpäslaji. Lähisukulaistensa tapaan se on koko esiintymisalueellaan harvinainen[2]. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[3].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruhtinatarkirvari on 10–15 mm koollaan melko kookas ja erehdyttävästi eräitä yksineläviä ampiaislajeja muistuttava kukkakärpänen. Kärpäsen ruumis on musta ja lähes karvaton, joskin naaraan takaruumiin 3. vatsapuolen jaokkeessa on pitkiä, vaaleita karvoja. Tuntosarvet ovat selvästi päätä pitemmät, niiden tyvellä oleva nystyrä on pituuttaan leveämpi ja selvästi ensimmäistä jaoketta lyhyempi. Tuntosarveen liittyvä uloke, arista, sijaitsee aivan sarven kärjessä. Takaruumis on muodoltaan nuijamainen ja sen poikki kulkee kolme kapeaa, keltaista poikkijuovaa. Keskiruumiin sivuilla on keltaisia laikkuja ja keskiruumiin takaosan mustassa scutellumissa on keltainen poikkijuova. Siipien etureuna on selvästi tummentunut.[4]
Kärpäsissä melko samannäköisiä lajeja ovat kukkakärpäsiin kuuluvat kuningatarkirvari (Ceriana conopsoides), kuningaskirvari (Doros profuges)[4] sekä joissakin määrin myös naamiokärpäsiin kuuluvat Physocephala -suvun lajit[5].
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajista on havaintoja pääasiassa osasta Etelä- ja Keski-Eurooppaa sekä Balkanin alueelta[6]. Pohjoisempana se tunnetaan vain Venäjältä, Suomesta ja Ruotsista. Laji on kaikkialla harvinainen. Ruotsissa laji on tavattu yhden kerran vuonna 1963[5] eikä Suomestakaan ole tavattu kuin vain muutamia yksilöitä.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruhtinatarkirvari elää vanhoissa lehtimetsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. Kärpäset viihtyvät enimmäkseen korkealla oksistoissa, mutta laskeutuvat ajoittain kukille ruokailemaan. Lentoaika sijoittuu touko-kesäkuuhun,[4] joskin ruotsalainen yksilö on tavattu syyskuussa[5].
Lajin toukkaa tai sen elintapoja ei tunneta. Sen otaksutaan elävän kosteissa, vanhojen lehtipuiden kaarnan alaisissa koloissa. Naaraan on myös nähty munivan useiden tuntien ajan hevoskastanjan kuorelle, mahlaa valuvan vahingoittuneen kohdan ympäristöön.[4]
Suomessa laji on luokiteltu hävinneeksi,[3] Ruotsin kansallisessa uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fauna Europaea - Taxon details (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ricarte & Ángelo Marces-García (2010) "First recored of the Rare European Endemic Sphiximorpha binominata (Verral) (Diptera: Syrphidae) for the Iberian Peninsula" Arch. Biol. Sci. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ a b Jere Kahanpää 2010. Kärpäset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 503
- ↑ a b c d e Antti Haarto & Sakari Kerppola: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-952-11-2568-3 s. 62 ja 251
- ↑ a b c SLU: Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Syrphidae.info (englanniksi)
- ↑ SLU: Artfakta (ruotsiksi)