Rozalija Zemljatška
Rozalija Samoilovna Zemljatška (ven. Розалия Самойловна Землячка, oikea sukunimi Zalkind, Залкинд, avioliitossa Samoilova, Самойлова; 1. huhtikuuta (J: 20. maaliskuuta) 1876 Kiova, Venäjän keisarikunta – 21. tammikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko. Hän oli korkeimmalle Neuvostoliiton hallinnossa edenneitä naisia mutta myös pahamaineinen osallistuttuaan punaisen terrorin johtamiseen Krimillä Venäjän sisällissodan aikana.
Zemljatška käytti myös salanimiä Demon ja Osipov.[2][3]
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zemljatška syntyi juutalaisen kauppiaan tyttärenä Kiovassa Ukrainassa[2][1][3] tai toisen tiedon mukaan Mogiljovin kuvernementissa nykyisen Valko-Venäjän alueella[4]. Hänet pidätettiin vallankumouksellisesta toiminnasta ensi kerran jo teini-ikäisenä.[4] Hän opiskeli Lyonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Ranskassa.[3] Zemljatška liittyi sosiaalidemokraatteihin vuonna 1896 ja työskenteli vuonna 1901 Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (RSDRP) Iskra-lehdelle Odessassa ja Jekaterinoslavissa. Puolueen jakaannuttua hän liittyi bolševikkeihin ja tuli valituksi näiden keskuskomiteaan.[2][3] Hän osallistui RSDRP:n toiseen ja kolmanteen puoluekokoukseen vuosina 1903 ja 1905.[1][4]
Vuoden 1905 vallankumouksen aikaan Zemljatška oli RSDRP:n Moskovan-komitean sihteeri ja osallistui Moskovan kansannousuun joulukuussa 1905. Seuraavina vuosina hän oli useasti vangittuna. Oltuaan vuonna 1909 RSDRP:n Bakun-puolueosaston sihteerinä hän siirtyi maanpakoon.[2][4] Hän palasi Moskovaan vuonna 1914.[1] Vuosina 1915–1916 Zemljatška kuului bolševikkien keskuskomitean Moskovan-toimistoon, ja hän toimi vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikana puolueen Moskovan-komitean sihteerinä.[2] Hän osallistui lokakuun vallankumoukseen Moskovan Rogožski-Simonovin piirin alueella.[1]
Venäjän sisällissodan aikana Zemljatška johti poliittisena komissaarina puna-armeijan 8. armeijan ja sittemmin 13. armeijan poliittista osastoa.[2][1] Marraskuussa 1920 hänestä tuli bolševikkien aluekomitean sihteeri puna-armeijan äskettäin valtaamalla Krimillä, jossa hän johti punaista terroria yhdessä silloisen rakastajansa Béla Kunin sekä Georgi Pjatakovin kanssa.[2][4][3] Krimin punaisessa terrorissa teloitettiin eri arvioiden mukaan vähintään 15 000 tai jopa yli 100 000 ihmistä, erityisesti valkoisen armeijan upseereita ja yläluokan edustajia.[5][4] Antamassaan sanomalehtihaastattelussa Zemljatška vaati ”piileskelevien käärmeiden” armotonta tuhoamista ja ”veren merta”. Bolševikkeja vastustaneen Sergei Melgunovin mukaan hän olisi määrännyt uhreja teloitettaviksi hukuttamalla Mustaanmereen uppoavissa proomuissa tai polttamalla elävältä sulatusuuneissa, koska ”olisi ollut sääli tuhlata patruunoita”.[6] Tieto Zemljatškan roolista joukkoteloituksissa kiiri ympäri maailman, joten hänet siirrettiin pois tehtävästään.[4]
Zemljatška sai vuonna 1921 ensimmäisenä naisena punalipun kunniamerkin.[2][4]
Zemljatška oli vuodesta 1924 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) keskuskontrollikomission jäsen ja kuului vuosina 1926–1931 ja 1933–1934 Rabkrinin sekä vuosina 1932–1933 liikenneasiain kansankomissariaatin johtokuntaan. Hän oli neuvostokontrollikomission jäsen vuodesta 1934, sen varapuheenjohtaja vuosina 1937–1939 ja puheenjohtaja vuosina 1939–1940 sekä kansankomissaarien neuvoston eli Neuvostoliiton hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1939–1943. Zemljatška oli myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen vuodesta 1937 ja NKP:n keskuskomitean vuodesta 1939.[1] Kuoltuaan hänet haudattiin Kremlin muuriin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Розалия Самойловна Землячка (Залкинд) (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ a b c d e f g h Mark Kipnis: Zemlyachka (Zalkind), Rozaliya Samoylovna (englanniksi) The Shorter Jewish Encylopaedia in Russian, Encyclopaedia Judaica, Encyclopedia.com. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ a b c d e Землячка Розалия (venäjäksi) Евреи России, World ORT. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ a b c d e f g h i Jenny R. Findsen: Women and Violence in Revolutionary Russia, 1860-1925, s. 120–124 (englanniksi) Maisterintutkielma, Central Washington University. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota, s. 531–532 (suom. Markku Päkkilä). WSOY, Helsinki 2022. Alkuteos Russia – Revolution and Civil War 1917–1921.
- ↑ A. Craig Copetas: The Rupture That Could Trigger Putin’s Deadliest Rampage Yet (englanniksi) The Daily Beast 18.11.2022. Viitattu 29.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rozalija Zemljatška Wikimedia Commonsissa
- R. Zemljatska: Iljitšistä (Luku teoksesta Muistelmia Vladimir Iljitš Leninistä 1 vuodelta 1956, suomennos vuodelta 1957)
- History’s Deadliest Woman and Other Lesser Known Killers History Collection 6.9.2019 (englanniksi)
