Rovaniemen vaakuna
Rovaniemen vaakuna on Rovaniemen kaupungin tunnus. Vaakuna on Toivo Vuorelan suunnittelema. Sen selitys on ”vihreässä kentässä hopeinen haaruristi, jonka ylähaarat salamakoroiset; saatteena yläkulmassa kultainen liekki”.[1] Se oli alun perin Rovaniemen maalaiskunnan vaakuna, joka hyväksyttiin 15. elokuuta 1956 maalaiskunnan kunnanvaltuustossa ja vahvistettiin sisäasiainministeriössä 26. lokakuuta 1956. Kun Rovaniemen kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät vuoden 2006 alussa, maalaiskunnan vaakuna valittiin yhdistyneen kaupungin vaakunaksi. Aiheen haaruristi symboloi Kemi- ja Ounasjokien risteystä, ylähaarojen salamakorot viittaavat valjastettujen jokien sähköntuotantoon ja liekki kuvastaa muinoin jokien varsilla vihollisista varoittaneita merkkitulia, tottoja. Ounasjokea ei ole kuitenkaan valjastettu sähköntuotantoon, vaan se on suojeltu.[2]
Rovaniemen kaupunki käytti vuoteen 2005 saakka Väinö Tigerin suunnittelemaa vaakunaa, jonka tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander oli vahvistanut asetuksella silloiselle Rovaniemen kauppalalle 14. huhtikuuta 1930. Sen aiheena ollut tunturi viittasi Ounasvaaraan ja revontulet pohjoiseen sijaintiin napapiirillä. Vaakunan selitys on ”kilpi, jossa on sinisellä pohjalla hopeinen tunturi, sen yläpuolella hopeinen goottilainen kirjain R ja ylimpänä revontulien säteistä muodostettu kruunu, sekin hopeinen.”[3] Vaakuna oli heraldisten sääntöjen vastainen, sillä niiden mukaan vaakunoissa ei saa olla kirjaimia.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kunnallisvaakunat, s. 121, 160. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sisäasiainministeriön vahvistamat kaupunkien, kauppaloiden ja kuntien vaakunat 1949-1995 (I:12) Jakso 240: Rovaniemen maalaiskunta Kansallisarkiston digitaaliarkisto.
- ↑ Laki Ounasjoen erityissuojelusta Finlex - ajantasainen laki. 19.8.1983. Viitattu 9.3.2024.
- ↑ Ennen 8.4.1949 annettua kunnanvaakunalakia vahvistetut vaakunat (I:7) Jakso 66: Rovaniemen kauppalan vaakuna Kansallisarkiston digitaaliarkisto.[vanhentunut linkki]
- ↑ Jukka Suvisaari: Heraldisen tunnuksen suunnittelijan kymmenen käskyä suvisaari.com. 1990. Viitattu 01.07.2023.