Rotkopunavarpunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rotkopunavarpunen
Takana koiras ja edessä naaras
Takana koiras ja edessä naaras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Punavarpuset Carpodacus
Laji: synoicus
Kaksiosainen nimi

Carpodacus synoicus
(Temminck, 1825[1])

Katso myös

  Rotkopunavarpunen Wikispeciesissä
  Rotkopunavarpunen Commonsissa

Rotkopunavarpunen (Carpodacus synoicus) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Rotkopunavarpunen on 13,5–15 senttimetriä pitkä. Se on kooltaan ja muodoltaan punavarpusen kaltainen. Koiraalla on punainen naama ja vaaleamman ruusunpunertavat päänsivut, alapuoli ja yläperä. Muuten ruskeansävyisessä selkäpuolessakin on ruusunpunertavaa sävyä. Päälaen etuosa on hopeanvalkoinen. Naaras ja ensimmäisen kesän koiras ovat väriltään harmaanruskeita, pää on hieman muuta ruumista ruskeampi. Joillain ensimmäisen kesän koirailla ja vanhoilla naaraillakin voi olla naamassa ja alapuolella hieman ruusunpunertavaa väriä.[2]

Rotkopunavarpusia elää Egyptissä, Israelissa, Jordaniassa, Saudi-Arabiassa, Afganistanissa ja Kiinassa.[1] Se on paikkalintu.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotkopunavarpunen pesii aavikoiden vuoristojen rotkoissa ja wadeissa ja voi elää karuillakin paikoilla kunhan vettä on kohtuullisen matkan päässä. Rotkopunavarpuset käyvät juomapaikoilla aamuisin ja iltapäivisin, mutta kuuminä päivinä myös keskipäivällä.[2]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotkopunavarpusen pesä on korkealla kallionhalkeamassa ja vain harvoin matalalla lähellä maata.[2]

Rotkopunavarpunen käyttää ravinnokseen pääasiassa siemeniä.[2]

  1. a b c BirdLife International: Carpodacus synoicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 388. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2