Rote Kapelle

Rote Kapelle (suom. Punainen orkesteri) oli toisen maailmansodan ajan tärkeimpiä kansallissosialismin vastaisia vastarinta- ja vakoilujärjestöjä. Se oli Neuvostoliiton hyväksi toiminut eri kansallisuuksista koostunut löyhä verkosto, joka tunnetaan saksalaisten sille antaman nimen Die Rote Kapelle mukaan. Saksalaiset antoivat satojen henkilöiden muodostamalle verkostolle punaista orkesteria tarkoittavan nimen siepattuaan sen viestejä ensi kertaa kesäkuussa 1941 Königsbergin lähellä sijainneella kuunteluasemallaan. Heistä se muistutti suurta Moskovan keskuksesta johdettua soittokuntaa. Verkosto myös käytti joitakin musiikkiin ja orkesteriin viittaavia koodisanoja, esimerkiksi radiolähetin oli piano ja sähköttäjä pianisti.

Annie Krauß otti osaa Rote Kapellen toimintaan.

Vakoiluverkosto välitti Moskovaan tietoja muun muassa Peenemünden V-rakettikokeista, operaatio Edelweissista eli hyökkäyksestä Kaukasiaan, Kurskin taistelun valmisteluista, saksalaisista joukoista Suomessa ja Hitlerin Mannerheimin syntypäivän johdosta Suomeen tekemästä vierailusta. Paljastuneiden vakoojien vangitsemiset ja teloitukset aloitettiin Brysselissä kesällä 1942.

Punaisen orkesterin jäseniä olivat saksalaiset ilmavoimien upseeri Harro Schulze-Boysen, kirjailija Adam Kuckhoff, taloustieteilijä Arvid Harnack ja kirjailija Günther Weisenborn, bulgarialainen Nikolai Jankov-Jablin, joka toimi Suomessa, Konstantin Jefremov ja unkarilainen Sándor Rádo (peitenimi Dora), joka toimi Sveitsissä. Sveitsi oli Punaisen orkesterin tärkein toimialue. Siellä se tunnettiin nimellä Viking.

Lähteet

• Richelson, Jeffery T.: A Century of Spies: Intelligence in the Twentieth Century. Määritä julkaisija! ISBN 0-19-507391-6 (englanniksi)
• Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa, s. 228-230. Love, 1982. ISBN 951-835-057-4
• West, Nigel (editor): Historical Dictionary of International Intelligence. Rowman & Littlefield, 2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Blank, Alexander & Mader, Julius: Rote Kapelle gegen Hitler. Berliini 1979.