Roomalainen Afrikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rooman kartta vuonna 125 keisari Hadrianuksen aikana.

Roomalainen Afrikka oli Rooman valtakunnan Pohjois-Afrikassa sijainnut osa.

Sen jälkeen kun Karthago tuhoutui 146 eaa, roomalaiset alkoivat vallata alueita Afrikasta. Sataluvulla jo koko Välimeren etelärannikko oli Rooman hallinnassa lähes 4000 kilometrin pituudelta. Pohjois-Afrikassa sijainneet Rooman provinssit olivat nimeltään Mauretania Tingitana, Mauretania Caesariensis, Numidia, Africa Proconsularis ja Aegyptus.

Rannikon ilmasto oli Rooman vallan aikana suotuisampi kuin nykyisin. Afrikka olikin roomalaisille tärkeä vilja-aitta.[1]

Taloudellinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisessa Afrikassa oli satamia, joiden ansiosta Rooma sai hallitsevan aseman Välimeren laivaliikenteessä. Tuohon aikaan Pohjois-Afrikka oli myös viljavaa aluetta, ja sieltä vietiin maataloustuotteita muualle valtakuntaan. Viljan ja oliiviöljyn kaupasta hyötyivät useat Pohjois-Afrikassa sijainneet kaupungit, kuten Sabratha ja Leptis Magna. Augustuksen aikana Karthago rakennettiin uudelleen ja sen satamasta tuli merkittävä vientisatama.

Roomalaisen Afrikan alueella oli karavaanikaupunkeja, joita perustettiin lisää, muun muassa Thamugadi. Tieverkostoa myöten kauppatavarat kuljetettiin sisämaasta rannikolle, mistä niiden matka jatkui edelleen meritse muualle. Tunisiassa oli rannikkokaupunkeja, joissa valmistettiin öljyä. Etenkin 2. vuosisadalla jaa. ja myöhemmin öljy oli merkittävä kauppatavara.

Roomalaisessa Afrikassa tuotettiin paljolti myös suosittua kalakastiketta, jota säilytettiin ja kuljetettiin ruukuissa. Afrikan provinsseista tuotiin myös eläimiä sirkuksiin ja amfiteattereihin. Vaikka virallinen kieli oli latina ja virallinen uskonto roomalainen uskonto, maaseudulla puhuttiin paikallisia berberikieliä ja harjoitettiin perinteisiä uskontoja.

Kulttuurinen asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Afrikassa sijainneiden provinssien asukkaiden poliittinen, kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys kasvoi sataluvulta lähtien.[2] Katolisen kirkon merkittävin kirkkoisä Augustinus (354–430) vaikutti Hippossa Numidian provinssissa.[3]

  1. Hohti 2021, s. 141
  2. Anna Maria Liberati: Historialliset kulttuurit, Rooma, s. 268-270. Suomentanut Seppo Hyrkäs, Tuija Vertainen, Eija Kämäräinen. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-32991-7
  3. MacCulloch, Diarmaid M.: A History of Christianity. The First Three Thousand Years, s. 319. Penguin Books, 2010. ISBN 978-0-14-102189-8 (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.