Roman Vališin
Roman Galjaskarovitš Vališin (ven. Роман Галяскарович Валишин; 13. joulukuuta 1937 – 1979) oli yksi toisen maailmansodan jälkeisen kauden merkittävimmistä udmurttilaisista kirjailijoista.
Roman Vališin syntyi talonpojan perheeseen Baškortostanin Kaltasyn piirin Verhni Tyhtemin kylässä. Opettajaopistosta valmistuttuaan hän opiskeli Udmurtian pedagogisen instituutin kielen ja kirjallisuuden tiedekunnassa. Hän työskenteli maaseudulla opettajana ja piirilehden toimittajana sekä myöhemmin Iževskissä Sovetskoi Udmurtija ja Molot -lehtien toimituksissa. Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi hänen hyväksyttiin vuonna 1975.
Vališinin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1958. Ensimmäinen kertomuskokoelma julkaistiin vuonna 1966. Kirjailijan tärkein teos on pienoisromaani Töl gureź (”Tuulten vuori”, 1978), josta hänelle myönnettiin postuumisti Udmurtian valtionpalkinto vuonna 1980.
Kirjailija kuoli sydänkohtaukseen vain 42-vuotiaana.[1][2]
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lyijynsirpale. Teoksessa Murskautuneet tähdet: udmurtialaisia novelleja. Toimittanut ja suomentanut Esa-Jussi Salminen. Kemi: Atrain & Nord, 2020.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 71–73. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X
- ↑ Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 79. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9