Roley Sandström
Roley Alarik Sandström (10. kesäkuuta 1897 Kokkola – 28. tammikuuta 1966) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli Saksassa teknillisen sotilaskoulutuksen tykistöaseeseen saanut jääkäri.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat kauppias Jakob August Alarik Sandström ja Helga Saide Adelaide Heidenberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Valentina Slastnikowin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström kävi viisi luokkaa Kokkolan ruotsalaista yhteiskoulua ja suoritti Tykistön ampumakoulun vuonna 1923.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän kumminkin pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, Ekkau-Kekkaun taisteluun ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän osallistui Mitaussa vuonna 1917 järjestetyille tykistön asemestarikursseille ja toimi sen jälkeen 11. lokakuuta – 29. joulukuuta 1917 välisen ajan virkaatekevänä asemestarina tykistön korjauspajassa Riiassa ja 29. joulukuuta 1917 – 18. tammikuuta 1918 välisen ajan väliaikaisena korjauspajan johtajana.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 Vaasaan, josta hänet määrättiin sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan jaosjohtajaksi Jääkäritykistön 2. jääkäripatteriin ja otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalle ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin päälliköksi Jääkäritykistöprikaatin 4. jääkäripatteriin ja otti osaa taisteluihin Kämärällä kylässä ja Hotakassa sekä yleensäkin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström määrättiin sisällissodan jälkeen 20. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen tykistökoulun aseupseeriksi ja 28. elokuuta 1918 alkaen Lappeenrannan väliaikaisen tykistövarikon ja korjauspajan päälliköksi. Hänet siirrettiin 11. marraskuuta 1918 aseupseeriksi Kenttätykistörykmentti 1:een, missä hänet nimitettiin 9. syyskuuta 1919 alkaen 5. patterin päälliköksi ja 22. lokakuuta 1919 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Hänet komennettiin 15. kesäkuuta 1921 Rannikkotykistörykmentti 1:een tutustumaan rannikkotykistöön ja siirrettiin 21. syyskuuta 1921 Turun erillisen patteriston 2. patteriin ja 21. huhtikuuta 1922 alkaen 1. patterin päälliköksi sekä nimitettiin 7. syyskuuta 1926 patteriston adjutantiksi. Rannikkotykistörykmentistä hänet komennettiin 29. kesäkuuta 1927 Meripuolustuksen esikuntaan, missä hänet sijoitettiin hydrografiselle osastolle. Armeijasta Sandström erosi 9. kesäkuuta 1928. Sandströmillä oli omien virkojensa ohella myös komennustehtäviä muun muassa hän oli komennettuna vuonna 1920 Yleisesikuntaan kartoittamaan Helsingin maalinnoituksia ja vuonna 1921 hänet komennettiin Aseseppäkoulun I jaoston päälliköksi sekä vuonna 1926 oli johtamassa Örön-Hangon välisen uuden reitin trallaamista.[1][2]
Sandström harjoitti patenttiasiamiehen tointa Helsingissä vuosina 1928–1929 ja 1931–1936 ja toimi Carbo varasto-nimisen teknokemiallisen tehtaan johtajana vuosina 1936–1937, jonka jälkeen hän toimi yksityisenä liikemiehenä, kunnes vuonna 1937 hän siirtyi Oy Hartsiteollisuus Ab:n palvelukseen ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1942 saakka.[1][2]
Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström osallistui jatkosotaan valmistamalla puristintyökaluja kaasunsuojeluvarikolle vuosina 1942–1943, jonka jälkeen hän toimi Vihtavuori Oy:n ja Kaasunsuojeluvarikko 1:n välisenä neuvottelevana työkalu- ja bakeliittiasiantuntijana vuoteen 1944 saakka. Sotien jälkeen hän jatkoi yksityisenä liikemiehenä vuoteen 1947 saakka, jolloin siirtyi myyntitehtäviin Sollberg - Polttoaine Oy:n palvelukseen Vaasaan ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1949 saakka. Vuonna 1949 hän siirtyi tarkastajaksi ja teknilliseksi asiantuntijaksi Vakuutusyhtiö Wellamolle Vaasaan. Hänet haudattiin Kokkolaan.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandström toimi Turun erillisen patteriston kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1922 ja Rannikkopuolustuksen kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1922 sekä Suomen patenttiasiamiesliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1933 - 1936. Hän toimi Turun Erillisen Patteriston kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1922 ja Rannikkopuolustuksen jäsenenä vuonna 1922 sekä Suomen patenttiasiamiesliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1933–1936.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.