Roland Kuhn

Roland Kuhn (1912–2005) oli sveitsiläinen tutkija ja psykiatri. Hän on toiminut tuolloin baselilaisen lääkeyhtiön, J. R. Geigyn palveluksessa sekä Münsterlingenin psykiatrisen sairaalan uusien lääkeaineiden kokeilusta vastaavana lääkärinä. Kuhn yleni vuonna 1971 sairaalan johtavaksi lääkäriksi.

Koulutustaustansa tohtori Kuhn oli hankkinut Bernissä sekä Waldaun psykiatrisessa sairaalassa. Kuhn:in työssä yhdistyivät sekä orgaanisen kemian laaja osaaminen että humanismi. Roland Kuhn hallitsi myös freudilaisen psykoanalyysin. Hän kuului arvostettuun ”psykologiseen klubiin”, jonka kokouksiin hän osallistui Münsingenissa. Kuhn työskenteli sellaisten merkittävien henkilöiden, kuten Jacob Klaes:n, Max Müeller:n sekä Ludwig Binswanger:n kanssa.

Kuhn perehtyi tutkimustoiminnassaan alkuvaiheissaan aivoisen sähkötoiminnan mittaamiseen, jonka yhdeksi pioneeriksi hän tuli. Aivosähkökäyrät (EEG) olivat aikaisemmin tuntematonta aluetta.

Tieteellisen läpimurtonsa Kuhn suoritti tutkimalla uutta lääkeainetta, koodinimeltään "G22355". Valmiste nimettiin myöhempänä imipramiiniksi. Sitä kokeiltiin aluksi maanisiin ja psykoottisiin potilaisiin, joidenka oireita imipramiini pahensi. Kun samaa lääkettä kokeiltiin masennuspotilaisiin, saatiin aikaan positiivisesti dramaattisia hoitotuloksia, joita kuvailtiin "ihmeparanemisina". Tutkimustyö tapahtui imipramiinin osalta 1950-luvun alkuvuosista aina puoleenväliin saakka, eri esivaiheineen (G22150) kattaen tarkemmin vuosina 1950–1955. Vuonna 1958 annettiin uudelle, maailman ensimmäiselle erityisesti masennuksen hoitoon tarkoitetulle lääkevalmisteelle nimi Tofranil.

Lähteet

• Edward Shorter: Psykiatrian historia, MTKL, 2005 (suom. Eila Salomaa) ISBN 952-5154-57-2 (s. 303–306)
• http://www.nature.com/npp/journal/v31/n5/full/1301026a.html